Vauvan tarvikehankinnoista ja varautumisesta
Olen luonteeltani sellainen, joka on aina mieluummin liian aikaisin kuin myöhään yhtään missään. Tiedän, ettei tämä ole aina suotavaa, esimerkiksi illalliskutsuilla joilla isäntä ei osaa odottaa vieraita vielä sillä kutsutulla kellonlyömällä paikan päälle. Tämä on silti jossain todella syvässä dna:ssani ja sitä vastaan on vaikea taistella. Kiitän ja syytän tästä vanhempiani, jotka eivät ole varmaan koskaan elämässään myöhästyneet mistään.
Teen myös mielelläni kaikki pakolliset hommat alta pois mahdollisimman pian, enkä voisi kuvitellakaan jättäväni esimerkiksi työjuttuja deadlinea edelliseen päivään ellei ole ihan pakko. Kaikenlainen kiireen tunne (harvoin näissä tilanteissa edes on oikea kiire) on todella ahdistavaa ja olen yrittänyt olla tämän suhteen myös rennompi.
Mikäli asuntomme olisi jo täysin valmis, olisin varmasti ostanut kaiken mahdollisen mitä vauva tarvitsee jo aikoja sitten. Vaatteet olisi pesty ja viikattu kokojärjestykseen kaappeihin jo alkukesästä, vaipanvaihtopiste organisoitu ja sänky koottu. En kuulu siis lainkaan tähän porukkaan, joka voisi jättää hankinnat viimeisille viikoille tai varsinkaan katsoa niitä vasta syntymän jälkeen.
Halusin myös ostaa mahdollisimman paljon käytettynä, jonka takia hankintoja ei ole voinutkaan hoitaa kerralla yhdestä paikasta. Siksi olen esimerkiksi vaatteita hamstrannut pikku hiljaa koko kesän. Kirppiksillä pitää tosiaan käydä usein, mikäli haluaa myös vaikuttaa vaatteiden ulkonäköön. Tällä hetkellä uutena on vain 2 bodya, yhdet trikoot ja pipo. Kaikki muut on metsästetty käytettyinä.
Olen iloinen siitä, että minut on kasvatettu kirppishaukaksi. Jo pienenä rakastin kierrellä Makasiinien tai jäähallin kirppiksillä ja etsiä vaateaarteita. Muistan erityisen hyvin erään kirppisreissun ekaluokkalaisena, josta löytyi sellaiset suuret valkosankaiset ”Kurt Cobain” aurinkolasit. Puin ne isoäidiltäni saaman sinisen baskerin kanssa ja tunsin itseni cooleimmaksi ikinä. Sellaisia erityisiä juttuja ei lastenvaateliikkeistä löytynyt.
Näistä ajoista asti olen rakastanut kirpputoreja ja myös opettanut monia ystäviäni innostumaan niistä. Olen joidenkin äitien tai tulevien sellaisten kanssa jutellut tästä ja yllättävän moni kokee kirppistelyn jotenkin epämieluisaksi asiaksi oman lapsen kohdalla. Minun on vaikea tätä ymmärtää, sillä en koe että käytetyt vaatteet tarkoittaisi ”ryysyissä” kulkemista. Päin vastoin.
Mielummin metsästän juuri meidän mieltymyksien mukaiset vaatteet käytettyinä, kuin otan äitiyspakkauksen vaatteet jotka saattaisivat jäädä käyttämättä. Ja sanottakoon vielä, että en missään nimessä kritisoi heitä, jotka haluavat ostaa kaiken uutena. Ymmärrän hyvin, että sille omalle aarteelleen haluaa parasta mahdollista.
Sydän meinasi sulaa, kun pesin ja viikkailin pieniä vaatteita. Nuo ylläolevan kuvan tummanharmaat vakosamettihousut ostin Jannilta parissa eri värissä ja ne on ihan lempparit! Tällä hetkellä meillä on pitkähihaisia bodyja, trikoita, sukkia, farkkuja, verkkareita, muutamia paksumpia paitoja, vetoketjullisia yöpukuja, pari kollaripukua ja yksi villahaalari. Sen lisäksi on muutama pipo, haalari kahdessa koossa ja parit kengät.
Nähtäväksi jää, onko jokin oleellinen vaatekappale tai -ryhmä jäänyt hankkimatta. Kokoja on 74-80 asti, joten en usko että sen puolesta tarvitsee heti mennä kaupoille. Pienimpiä (50-56) kokoisia on melko vähän ja 62 kokoisia hiukan enemmän.
Tavaroiden suhteen emme ole olleet yhtä ajoissa liikkeellä, sillä esimerkiksi isoja vaunuja ei vain olisi saanut mihinkään säilytykseen järkevästi. Taustatyötä on toki jo tehty ja olen ajatellut, että olemme silti hyvissä ajoin liikenteessä.
Raskaussovelluksen vinkit ovat saaneet kuitenkin hikikarpalot nousemaan, kun siellä varmisteltiin jo yli kuukausi sitten, että kai vaunut on jo koottu, turvakaukalon kiinnittämistä harjoiteltu useampaan otteeseen ja parkkipaikat synnytyssairaalan läheltä käyty tsekkaamassa etukäteen? Tajusin, että jotkut ovat tässä aikaisin valmistautumisessa vielä minuakin pahempia. Tänään puolestaan kyseltiin, onhan sairaalakassi jo pakattu?
Vaikka TIEDÄN että tässä on vielä vaikka kuinka paljon aikaa, ja selviäisimme ilman niitä rattaitakin alkuun ihan hyvin, alkaa tämä sisäinen hätähousuni olemaan jo melko malttamaton tämän asunnon valmistumisen suhteen. Jos kesällä heräsin öisin ja mietin pistorasioiden paikkoja, nyt herään ja stressaan vaunujen toimitusaikoja, nenöimurin yhteensopivuutta Dysonin kanssa ja sitä että haluaisin saada kaiken valmiiksi heti.
Koska ennen remontin valmistumista ei kuitenkaan ole mitään järkeä tehdä tiettyjä hankintoja, olen kuluttanutkin aikaani kaikenlaisia listoja ja exceleitä rustatessani. Niitä värikoodaillessani olen rauhoittunut, sillä on tuntunut että edistän asioita edes jollain tapaa.
Tällä hetkellä meiltä löytyy vaatteiden lisäksi turvakaukalo, pinnasänky, kehto kannettavalla korilla, kokoontaitettava amme, ihana unipesä jonka ystäväni teki meille (ylläolevassa kuvassa), syöttötuoli ja siihen newborn-osa, tuttipulloja, sosepusseja, pullojen sterilointilaite, kaksi tuttia, ensimmäisen koon vaippoja, rasvoja, vaippaihottumasuihketta, pesuöljyä ja -saippuaa, kantoreppu, kapalopussi, untuvapussi vaunuihin, kantopussi vaunuihin ja äitiyspakkauksen makuupussi. Osa on lainassa kummipoikieni vanhemmilta, osa ostettu kirppiksiltä tai ystäviltä, osa uutena.
Vielä puuttuu ainakin hoitopöytä & -alusta, vaunut, harsoja ja kaikki äitiyspakkauksen mukana tuleva pikkutavara, kuten kynsisakset, harja, kuumemittari jne.
Syöttötuolin ja pinnasängyn kokosin jo, ja jotenkin sen jälkeen tajuntaan taas iski hiukan paremmin se, että meillä asuu kohta ihan uusi tyyppi.
Minkälaisia varautujia sieltä löytyy? Oliko sairaalakassi pakattuna kuukausia ennen laskettua aikaa vai napattiinko kassiin vasta lähtiessä tarvittavat jutut?