Viikon arkikuulumiset

Ostin jonkin aikaa sitten huulirasvan, jollaista olen käyttänyt usein aiemminkin, merkiltään Burt’s Bees. Käytin sitä (hävettävän) useita kertoja ja mietin, että jotenkin huonontunut laatu. Tuoksu oli miellyttävä, mutta huulet ei kyllä kosteutuneet lainkaan. Yhtenä päivänä sitten aloin tutkiskelemaan pakkausta, jos sieltä löytyisi viimeinen voimassaolopäivä ja satuin samalla lukemaan ensimmäistä kertaa kannen tekstin… Kyseessähän ei suinkaan ollut luulemani huulirasva, vaan kynsinauhavoide. Tuo on niin hämmentävän samanlainen pakkaus, että en toivottavasti ole ainoa tämän virheen tehnyt tyyppi. 

Tilasin ruutu+:n tällä viikolla vain sen takia, että pääsen katsomaan kaikki Leijonan luola -jaksot. En ajatellut lainkaan syttyväni konseptille, mutta sehän on ihan tajuttoman koukuttava sarja. Sitä on tullut tuijoteltua joka ilta nyt useamman jakson pötkössä. Onneksi tänään on viimeinen jakso edessä, niin pääsee lopettamaan ennen kuin alkaa mennä taas kaikki illat kokonaan sohvalla makoiluun  😀

Tein vihdoin koko viikon himoitsemiani sämpylöitä ja olin koko päivän innoissani niistä. Olen aina ollut surkea leipuri, mutta äitini mukaan ei voi kamalasti mennä pieleen jos tekee suoraan ohjeesta. Hän antoi vielä muutamat pro-tipsit taikinan nostattamiseen, ja lähdin itsevarmana hommaan. En edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta taikina ei kohonnut lainkaan. Ei paljoa naurattanut, kun poikaystävä tuli keittiöön juuri kun otin ”sämpylät” pois uunista ja totesi ”ai sä teit keksejä!”.

Astelin yksi päivä TFW:lle (salille) normaaleissa vaatteissani ja poikkeuksellisesti meikit naamalla. Yleensä laahustan sinne sporttikamoissa, tukka likaisena ja ilman meikkiä. Valmentaja luuli että kyseessä on joku uusi tyyppi ja tuli minua ovelle vastaan. Vasta ollessaan vieressäni hän alkoi nauramaan että ”hetkinen, kyllähän mä tän tunnen”. Aloin olla hiukan huolissani siitä, kuinka spugen näköisenä siellä normaalisti olen. 😀

Pictures: Patrick Karkkolainen