Viimeiset San Pedrosta

 

Belize on kovaa vauhtia nousemassa yhdeksi lempimaaksi omalla reissulistallani. Olemme toki vasta nähneet pienen osan, mutta toisaalta pieni on maakin. Koska Belize oli ennen Britannian siirtomaa, on se tosiaan englanninkielinen vaikka viime postauksessa virheellisesti sanoin sen olevan kaksikielinen. Kuitenkin täkäläisillä on oma "kieli", jota he sanovat broken englishiksi. Kun sitä puhutaan nopeasti, ei sitä tunnista englanniksi lainkaan. Hitaasti puhuttuna saattaa ymmärtää jopa kaiken. 

Maa on saanut itsenäisyyden vasta 1981 ja on ollut huikea kuunnella paikallisten tarinoita ja fiiliksiä siitä, miltä itsenäistyminen tuntui. Miten iho on ollut kananlihalla kun liput on nostettu ensimmäistä kertaa salkoon ja kaikki ovat olleet juhlatuulella. Ehkä siksi, että Suomen itsenäistyminen on ollut paljon esillä 100-vuotis juhlien takia, ovat nämä tarinat koskettaneet jotenkin erityisen paljon. 

Ainoa miinuspuoli Belizessä on melko kova hintataso lähialueisiin verrattuna. Toisaalta suomalaisena täällä pärjää hyvin. Majoituksiin menee eniten rahaa, mutta ruoat ja juomat maksavat ehkä puolet Suomen hinnoista. Kävimme viimeisenä päivänämme San Pedrossa ihan mielettömässä kadunvarsiravintolassa nimeltä Robin's. Hänelle sai käydä viemässä itse kalastamansa kalan, josta hän valmisti jotain. Hän teki minulle ja Saralle myös listan ulkopuolelta todella maukkaat kasvisruoat. 

Ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja on mukava että englannilla pärjää lastenkin kanssa jutustellessa. Sää on ollut lämmin, muttei tuskaisen kuuma. Satieta on ollut päivittäin, mutta ne eivät ole kestäneet puolta tuntia kauempaa. Palaan seuraavaksi tuttujuttushow -pelin vastauksien kera, ja sitten tunnelmia Caye Caulkerista! 



Kommentoi