Parasta feminististä sekoiluräppiä: Gnučči

On olemassa ihmisiä, jotka vaikuttavat jollain tavoin aivan kahjoilta, ja juuri sen takia aivan mahtavilta ja rakastettavilta. Bongasin serbialaissyntyisen ja Ruotsissa kasvaneen Gnuččin (oikealta nimeltään Ana Rab)  festarimatkani ohjelmaan tutustuessa, ja kävin kuuntelemassa kiinnostavan oloista artistia hieman ennakkoon.

Ja tykkäsin heti!

Gnucci.png

”Ruotsin Missy Elliotin” tittelin saaneen artistin viimeisimmän julkaisun You Good I’m Good Let’s Be Greatin biisit saivat pakkaamaan matkalaukkuani ihan biletunnelmissa. Kappaleet ovat hauskoja ja sopivat bailaukseen, bileuhoamiseen ja urheiluun, eli saavat kyllä ainakin minut tanssimaan ja riehumaan.
 

https://www.youtube.com/embed/0Rrtzb0sffs” width=”560″>

Gnuččin keikastakaan puuttunut tätä sekopäistä räppiriehuntaa ja hassuttelua. Satuimme vieläpä majoittumaan artistin kanssa samassa paikassa (eli nunnaluostarissa), ja vaikka nunnia ei ehkä perinteisesti mielletä psykedeelisen feministisen räpin ensimmäiseksi kohdeyleisöksi, olivat nunnat kuulemma kurkistelleet ikkunasta intensiivisesti aukiolle, jossa esiintyminen tapahtui ja olleet ihan mukana bailaamassa.

Jos siis tarvitset energiaa päivääsi tai iltaasi, niin laita Gnučči soimaan. 

Iskeekö?
 

 

www.gnucci.biz

Kulttuuri Musiikki Suosittelen

Klassikon paluu: Goldfrapp

Kun kuulin, että Alison Goldfrapp esiintyy tänä vuonna Flow festivalilla, meinasin hypätä riemusta kattoon.

goldfrapp.jpg

Rakastuin vuonna 2000 ilmestyneeseen Felt Mountain -albumiin teini-iässä tulisesti. Se oli kaikessa outoudessaan, melankolisuudessaan ja elokuvamaisuudessaan heti yksi suosikkilevyistäni. Myös tämän jälkeen ilmestynyt rytmikkäämpi ja soundeiltaan härskimpi Black Cherry (2003) tuli läheiseksi, olinhan käyttänyt vähäiset rahani näiden kahden cd:n yhteispakettiin, ja kuuntelin levyt silloisella mankallani lähes puhki. 
 

https://www.youtube.com/embed/iKAsuvwDP_Q” width=”560″>

 

Noiden julkaisujen jälkeen minulla oli pitkään hieman etäinen suhde Goldfrappin musiikkiin, joka soi muistaakseni paikoitellen suurimmilla hittilistoillakin. Supernature ja Sevent Tree ovat jääneet hieman tuntemattomimmaksi – olisinkohan odottanut niiden herättävän yhtä vahvoja tunteita kuin kaksi ensimmäistä albumia, ja sitten hieman pettynyt.

Rehellisesti sanottuna odotukseni eivät olleet mitenkään älyttömän korkealla, kun uusin albumi Silver Eye ilmestyi tänä vuonna. Siksi tuntuikin aivan mahtavalta kuunnella albumi ensimmäistä kertaa ja yllättyä: sehän olikin ihan super! 
 

 

Odotan kovasti 12.8. Suvilahdessa nähtävää ja kuultavaa keikkaa – Goldfrappin kaltaiselta artistilta odotettavissa on varmasti huikea taidespektaakkeli kaikenlaisine kommervenkkeineen. 

Löytyykö täältä muita Goldfrapp-diggareita?

www.goldfrapp.com

Kulttuuri Musiikki Suosittelen