29-VUOTIAANA
Täytin torstaina 29 vuotta.
Osa minusta kriiseilee lähestyvää kolmeakymmentä, mutta suurempi osa minusta on valtavan tyytyväinen tähän ikään ja siihen millaista elämäni on nyt.
Elämä oli aika hauskaa ja onnellista myös kaksikymppisenä, mutta koen että näin melkein kolmikymppisenä olen parempi versio itsestäni. Ikä on tuonut itsevarmuutta ja tasapainoa. Olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja hyväksymään itseni – tai jos en ihan kokonaan niin ainakin ottanut siinä huiman harppauksen eteenpäin (ja toisaalta: kuinka moni voi sanoa olevansa täysin 100% sinut itsensä kanssa?)
Olen tajunnut ettei oma kauneuteni tai arvokkuuteni ole kiinni siitä miltä näytän tai paljonko painan. Olen oppinut luottamaan kykyihini, mutta hyväksymään sen että ihminen on aina jollain tapaa keskeneräinen prosessi. Olen oppinut kuuntelemaan tunteitani ja luottamaan intuitioon. Oivaltanut, että parasta elämässä on se että välillä tajuaa pysähtyä ja nauttia ympärillämme olevasta kauneudesta.
Millaiseltahan elämä näyttää (ja tuntuu) kymmenen vuoden päästä?
SEURAA: