TAAPEROELÄMÄN ILOT JA HAASTEET

Millaista on arki taaperon kanssa?

Ihanaa, antoisaa, täynnä pieniä ja suuria ilon hetkiä.
Mutta hetkittäin super väsyttävää ja hermoja rassaavaa. Joskus mietin kaihoisasti sitä aikaa kun lapsi oli vielä ihan pieni vauva ja päivien kulku koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä ja vaipanvaihdosta.  Toista on nimittäin juuri kävelemään oppineen taaperon kanssa!

Niin ihanaa kun lapsen kehittymistä onkin seurata, niin viime viikkoina päivät ovat olleet raskaita ja oon ollut iltaisin aivan puhki. Välillä ärsyttää se ettei edes vessaan pääse yksin ja kuinka täytyy olla todella valppaana _aivan_ koko ajan. Nyt Lydialla on menossa äiti-vaihe, eikä muiden kuin äidin syli kelpaa ja itku saattaa tulla jos poistun näköpiiristä.

Kävelemisen lisäksi taaperon uusimpia taitoja ovat sohvalle kiipeäminen ja syöttötuolissa seisomaan nouseminen. Välillä sohvalta tullaan pää edellä alas, mutta onneksi suuremmilta onnettomuuksilta ollaan vältytty (puunkoputus).
Taapero-ajassa on omat haasteensa, mutta se tuo mukanaan myös paljon ihania asioita. Kaikki on niin uutta meille vanhemmillekin.

 Joka päivä ihmettelen miten lapseni voi kasvaa niin hurjaa vauhtia. Hän ymmärtää jo valtavasti ja hänen oma persoonansa tulee koko ajan enemmän näkyviin. Hän on valloittavan hyväntuulinen tyyppi ja isoääninen höpsöttelijä. Seurallinen ja tykkää olla ihmisten parissa, mutta viihtyy pitkiäkin aikoja omissa leikeissään.

Kun arki on hektistä, koen että on entistäkin tärkeämpi pitää kiinni rutiineista. Siitä että ulkoillaan, nähdään perhettä, syödään hyvin ja pyritään nukkumaan hyvin. Aina ei tarvita täydellistä suoritusta, ihan hyvä riittää. Oman ajan ja parisuhdeajan merkitystä ei myöskään voi väheksyä. Ensi viikolla meillä onkin miehen kanssa tarkoitus mennä treffeille kahdestaan pitkästä aikaa!

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest

Kommentit (1)
  1. Joka kerta kun klikkaan sun blogiin, hämmästelen sun upeita kuvia. Nämäkin, vau! <3 (Etenkin toiseksi viimeinen, jossa Lydia on rannalla. Upea.)

    Meidän taaperoelämä alkoi tosi hissukseen, kun Ela on luonteeltaan varovainen ja oppi kävelemään vasta nyt kun muu motoriikka oli kehittynyt jo paljon (1v 4kk). Lähetän kuitenkin jaksamishalit sinne, pian tuokin kaikki tasoittuu. <3 (Byääh, niin hyvässä kuin pahassakin.)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *