33. RASKAUSVIIKKO – VÄSYMYSTÄ JA RASKAUSDIABETES-LÄÄKITYS

Hellurei pitkästä aikaa! En voi muuta kuin aloittaa postauksen taas toteamalla miten nopeasti aika menee. Mulla alkaa huomenna jo 33. raskausviikko! Meidän arki on huhti- ja toukokuussa ollut melko hektistä. Mieheni piti reilun kuukauden verran isyysvapaita ennen kuin esikoinen täytti kaksi vuotta, mutta hän on ollut vapaan ajan melko kiinni kodin remontissa. Viime viikot ovat olleet tosi väsyttäviä, sillä oma jaksaminen alkaa olla jo aika kortilla. Lisäksi olen tehnyt kevään ajan sivutoimisesti yhtä työprojektia, jonka onneksi sain juuri pakettiin.

Liitoskivut, alaselkäkivut ja ylipäätään jo melko kookas vatsa tekee päivästä riippuen jo pelkän olemisen epämukavaksi. Mulle on alkanut myös tulla harjoitussupistuksia esimerkiksi kauppareissun tai lyhyenkin kävelyn seurauksena, jonka vuoksi on täytynyt levähdellä entistäkin enemmän. Mutta päivistä ja unen määrästä riippuen mulla on kuitenkin ollut välillä melko pirteitäkin päiviä jolloin oon saanut aikaiseksi vaikka mitä. Toisinaan taas käsittämätön väsymys vie kaikki voimat ja vetää mielen matalaksi.

Pettymyksekseni jouduin myös aloittamaan lääkityksen raskausdiabetekseen. Pettymys se oli siksi, että esikoisen raskausaikana verensokeriarvot pysyivät hyvinä pelkällä ruokavaliohoidolla, ja toivoin että näin olisi tälläkin kertaa. Huhtikuun alussa ollessani suurinpiirtein viikolla 26, aamun paastoverensokeri-arvot sekä aamiaisen jälkeiset arvot alkoivat yhtäkkiä nousta, ja kolmisen viikkoa sitten aloitin metformiini-nimisen tablettilääkityksen. Metformiinin tarkoituksena on alentaa verensokeritasoja, mutta vielä lääkkeellä ei ole ollut toivottuja vaikutuksia. Annostusta lisättiin pari päivää sitten, joten nyt vaan toivotaan että se alkaa viimein vaikuttamaan. Lääkkeen aloittaminen ja annostuksen lisääminen voi tuoda mukanaan ikäviä sivuoireita kuten aamupahoinvointia ja etovaa oloa, joista minäkin olen joutunut muutamina päivinä kärsimään.

Kävin pari viikkoa sitten lääkärissä ja ultraäänessä, jossa selvisi että vauva on jo nyt melko isokokoinen. Nyt vauvan kokoa seurataankin siis tiiviisti, ja todella toivon että verensokerini saadaan lääkkeillä aisoihin, etteivät korkeat verensokeritasot vaikuta vauvan kasvuun liikaa :/

Kieltämättä mulla alkaa olla jo kisaväsymystä ilmassa koko raskausdiabeteksen kanssa ja nyt vauvan koko on alkanut stressaamaan toden teolla… Mutta onneksi tilannetta tosiaan seurataan, ja koetan nyt itse keskittyä pitämään mielen positiivisena ja levätä niin paljon kuin mahdollista.

Samalla kun vauvan koko ja monet muut asiat stressaavat, mieleen on alkanut pikkuhiljaa iskostua se että raskaus tosiaan on ihan loppusuoralla. Ei ole enää kauaa niin tapaamme meidän pikkuisen <3

Mitä teille kuuluu? 🙂

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *