Luonnollisuus on mun juttu (ja vähän muuta ulkonäköhöpinää)

 

Mietin aina välillä, millä adjektiiveilla kuvailisin itseäni. Saattaisin sanoa, että olen helposti innostuva, naurava, mukavuudenhaluinen, pohdiskeleva.. Viime aikoina olen miettinyt, että olen aika luonnollinen. Luonnollisuus on korostunut paljon viime aikoina, sillä olen opetellut tykkäämään naturellista hiusväristäni (enkä ole värjännyt hiuksia latvoja lukuunottamatta kolmeen vuoteen) ja iho-ongelmien helpottamisen myötä meikkaaminen on vähentynyt ihan minimiin. Olen löytänyt itselleni parhaimmat ihonhoitotuotteet, ja panostanut meikkaamisen sijaan ihonhoitoon. On ollut ihan mahtavaa oivaltaa se, että koen olon hyväksi ilman meikkiä tai suurempia ehostuksia, eikä tule sellaista tarvetta että ”pitäisi” meikata kun on lähdössä johonkin. Vaikka ehkä lähestynkin tällä tekstillä luonnollisuutta ulkoisten ominaisuuksien kautta, on luonnollisuus toki paljon muutakin kuin se mitä näkyy päälle – se on asennetta, elämänkatsomusta, tapoja suhtautua elämään ja erilaisiin tilanteisiin.

 

Meillä jokaisella on erilaiset kauneusihanteet ja omat tapamme toteuttaa itseämme – toisten ulkonaön arvostelu on typerää ja ikävä tapa, josta pitäisi opetella eroon. Vaikka ripsienpidennykset tai geelikynnet eivät ole mun juttu, jollekin toiselle ne ovat juuri se asia, joka tuntuu hyvältä ja johon halutaan panostaa. Niin ja tietenkin mieltymykset ja arvot muuttuvat elämän aikana monta kertaa, niin ulkonäön kuin muidenkin asioiden suhteen. Olen iloinen etten ole ottanut tatuointeja, mutta muistona nuoruudesta kulkee aina mukanani venytetyt korvalehdet. Mutta toisaalta, ne ovat osa mua ja minun tarinaani, ja meillä kaikilla kulkee mukanamme monta arvokasta ja uniikkia asiaa, jotka tekevät meistä juuri omanlaisemme. 

 

 

SEURAA:

Instagram  //  Bloglovin  //  Pinterest