TÄMÄN VUODEN KIRJAT
Ystäväni kuvaili kerran mun kirjamakua sanoilla ”luet ainoastaan ahdistavia omaelämäkertoja”. Mulla jäi jostain syystä tuo kommentti mieleen, se nimittäin pitää aika hyvin paikkaansa, haha! Olen oppinut lukemaan 5-vuotiaana ja olin lapsena oikea lukutoukka. Mua on aina kiehtonut selviytymistarinat ja omaelämäkerrat, ja ahmin aihepiirin kirjoja jo nuorena. Mietin joskus, olenko aivan äärimmäisen tylsä ihminen, koska mua kiinnostaa eniten juurikin tosielämän tarinat?!
Noh, niiden omaelämäkertojen lisäksi mun lukulistalta löytyy kuitenkin myös vähän kevyempää kirjallisuutta. Harmittaa, ettei siltikään tule luettua niin paljon kuin haluaisin! Tuntuu ettei muka ”ehdi”, some vähentää keskittymiskykyä ja hyvätkin kirjat saattaa jäädä kesken kun en vaan saa aikaiseksi tarttua niihin.
Tänä vuonna olen kuitenkin saanut aikaiseksi lukea monta hyvää kirjaa:
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus
Henriikka Rönkkösen esikoisteos Mielikuvituspoikaystävä on ollut tosi suosittu kirja, ja tuntuu ettei omassa kaveripiirissä taida olla ketään joka ei olisi sitä lukenut. Bikinirajatapaus jatkaa tutulla linjalla – sinkkuelämän koukeroita, tinder-deittejä ja noloja kommelluksia. Tykkäsin itse Mielikuvituspoikaystävästä enemmän kuin tästä kirjasta. Bikinirajatapaus oli melkein yhtä hervoton ja viihdyttävä, mutta ei kuitenkaan ihan yltänyt esikoiskirjan tasolle. Kirjan parasta antia oli mielestäni ne vähän pohtivammat tekstit, joita olisi mielestäni voinut olla kirjassa enemmänkin. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin hauska lukukokemus, eli juuri sopiva opus rantakassiin mukaan pakattavaksi!
Emma Cline: Tytöt
Charles Mansonin kulttiin pohjautuva teos sijoittuu vuoteen 1969, ja se kertoo teini-ikäisestä Eviestä, joka viettää tylsistyneenä kesää Kaliforniassa. Puistossa hän törmää kiehtovaan hippityttöön ja päätyy tämän vanavedessä asumaan kommuuniin, jota johtaa karismaattinen Russell. Pikkuhiljaa paljastuu mitä idyllisen kommuunin taustalla tapahtuu, ja lopulta kaikki riistäytyy kokonaan käsistä.
Tykkäsin kirjasta, se oli hyvä ja taidokkaasti kirjoitettu, ja aihe on kaikessa karmeudessaan mielenkiintoinen. Kuitenkin mulle jäi sellainen fiilis että ihan kuin tarinasta (ja varsinkin lopusta) olisi jäänyt puuttumaan jotain…
Mulle sattui muuten pieni vahinko kirjaston kirjan kanssa, kaadoin nimittäin sen päälle aamukahvit melko taidokkaasti niin ettei kirjaa pystynyt mitenkään pelastamaan. Maksoin kirjastolle kirjan hinnan ja sain tuon sotkemani kirjan itselleni :D
Helena Liikanen-Renger: Maman Finlandaise – Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa & Mon Amour – Ranskalaisen parisuhteen jäljillä
Chez Helena-blogia pitävän Helena Liikanen-Rengerin teokset Maman Finlandaise – Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa sekä Mon Amour – Ranskalaisen parisuhteen jäljillä ovat olleet mun tämän vuoden kirjasuosikkeja. Maman Finlandaise-kirja kertoo Helenan ja hänen ranskalaisen miehensä ja perheensä asettumisesta Ranskan Rivieralle, jossa rento elämämeno ja lämpö ihastuttaa, mutta haasteita aiheuttavat mm. homeiset talot, vanhanaikanen byrokratia ja ranskalaisten oudot tavat.
Mon Amourissa taas paneudutaan ranskalaisten parisuhde-elämän teemoihin niin estetiikan, rakkauden kielen kuin arjen romantiikankin näkökulmasta Tykkäsin molemmista kirjoista tosi paljon, ja kirjailijan kevyttä ja humoristisella otteella kirjoitettua tekstiä on tosi miellyttävää lukea. Iso suositus näille kirjoille!
Ulla Pyyvaara & Arto Timonen – Naamat, tarinoita asunnottomuudesta
Tänä vuonna en ole lukenut yhtään ahdistavaa omaelämäkertaa, mutta vähän enemmän ajatuksia herättävän lukukokemuksen tarjosi Ulla Pyyvaaran ja Arto Timosen kirja Naamat – tarinoita asunnottomuudesta. Tartuin tähän kirjaan ensinnäkin siksi, että kiinnitin heti huomiota kirjan vähäeleisen puhuttaviin mustavalkokuviin ja mielenkiintoisiin teksteihin. Lisäksi mua on aina mietityttänyt asunnottomuus – miten Suomessa päädytään asunnottomaksi? Mitä yhteiskunta tekee (ja on tekemättä) sen eteen että asunnottomien määrää saataisi vähennettyä?
Tämän kirjan pääosassa ovat suomalaisten asunnottomien tarinat, ja sen lisäksi ääneen pääsevät myös asunnottomuuden parissa työtä tekevät. Kirjaan on haastateltu ja kuvattu kymmeniä asunnottomia – toisten tarinat päättyvät onnellisesti ja toisten eivät. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan.
André Aciman – Call Me By Your Name
Call Me by Your Name on ollut mun tämän vuoden leffaihastus. Kävin katsomassa sen useampaan otteeseen elokuvissa ja tilasin dvd:n itselleni heti kun onnistuin saamaan sen käsiini. Ihastuin ja hurmaannuin elokuvasta kerta toisensa jälkeen. Tarinan keskiössä ovat 80-luku, Italia, kesä sekä kaunis ja kaihoisa rakkaustarina, ah!
Elokuva pohjautuu tähän André Acimanin kirjaan, joka mulla on ollut kesken vaikka kuinka monta kuukautta. Ennen kuin aloitin lukemaan tätä kirjaa, kuuntelin sen äänikirjana, ja siitä tykkäsin tosi paljon. Ehkä senkin vuoksi kirja on jäänyt vähän taka-alalle, ja lukeminen on edennyt tahmeasti. Lisäksi en ole lukenut mitään pitkään aikaan englanniksi, joten lukemineen vaatii ekstra keskittyneen moodin :D Niin, ja ehkä aika oli vain väärä tälle kirjalle? Oon nimittäin ollut niin ihastunut elokuvaan, että ehkä lukukokemus on syytä jättää tuonnemmaksi. Äänikirjan perusteella voin sanoa, että kirjan tarina on kuitenkin aika erilainen kuin se valkokankaalla nähty. Ehkä jätän siis kirjan odottamaan parempaa ajankohtaa!
Oletteko te lukeneet viime aikoina hyviä kirjoja, tai olisiko teillä antaa mulle jotain kirjasuosituksia?
SEURAA: