ARJESTA JA ONNELLISUUDESTA
Moikat kuukauden postaustauon jälkeen! Blogi on jäänyt arjen jalkoihin ja pikaisesti napattuja kuvia on tullut jaettua lähinnä Instagramissa.
Meillä arki kahden pikkuisen kanssa on pikkuhiljaa löytänyt oman uomansa. Tietysti väsymys välillä painaa ja yöherätyksen rassaavat, mutta pääsääntöisesti arki pian 2,5-vuotiaan esikoisen ja ensi viikolla neljä kuukautta täyttävän vauvan kanssa on aika ihanaa. Edvin-vauva on super rauhallinen ja tyytyväinen poitsu, joka on alkanut hymyilemään niin leveästi että äidillä meinaa sydän sulaa. Taapero on ottanut taas kunnon kasvunpyrähdyksen ja alkanut ihan kunnolla puhumaan! Päiväkodin aloittaminen on tehnyt hänelle hyvää ja hän on sopeutunut sinne tosi hienosti.
Arkeen sisältyy kokonainen kirjo erilaisia tunteita. Välillä meinaa hermot mennä, kiukuttaa ja tuntuu ettei ehdi tehdä mitään kunnolla tai keskittyä mihinkään. On huono omatunto siitä ettei ehdi leikkiä lapsen kanssa. Kamala sotku ja jäätävä pyykkivuori, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään.
Mutta toisaalta, kaikkien näiden tunteiden pohjalla on sanoinkuvaamaton onnellisuus. Äitiyden ja lasten myötä onnellisuuteni on saavuttanut ihan uuden tason. Tunnen oloni niin merkitykselliseksi ja kiitolliseksi siitä että saan olla näiden kahden pikkuisen äiti.
SEURAA: