ELÄMÄÄ SOMELINSSIN LÄPI
Miksi kirjoitan blogia ja miltä mun elämä näyttää somelinssin läpi? Mulle on tosi luontevaa jakaa omia ajatuksiani blogin kautta. Nuorempana kirjoitin päiväkirjaa ja olin irc-galleriassa, eli oman elämän jakaminen ja kirjoittaminen on ollut elämässäni läsnä jollain tapaa jo vuosia. Jos en kirjoittaisi blogia tai jos joskus lopetan bloggaamisen, luultavasti keksin jonkun toisen kanavan jossa haluan jakaa ajatuksiani.
Bloggaaminen on vaatinut paljon rohkeutta. Pidän tarkkaa rajaa siitä mistä kirjoitan, mutta nykyään uskallan kuitenkin kirjoittaa omista mielipiteistä paljon avoimemmin. Vaikka rohkeutta on tullutkin lisää, niin silti mua edelleenkin saattaa jännittää joidenkin postausten julkaiseminen. Kun kirjoittaa julkisesti, asettaa aina itsensä alttiiksi arvostelulle ja saattaa joutua ilkeiden kommenttien kohteeksi.
Aika usein myös mietin voiko lapselleni olla jotain haittaa siitä että hän näkyy some-kanavissani. Ainakin toistaiseksi hän tulee välillä näkymään kuvissa, mutta voi olla että hänen kasvaessaan rooli tulee vähentymään.
On hyvä muistaa että somessa ja blogeissa näemme elämästä vain pienen osan. Some-feedin perusteella on helppo tehdä johtopäätöksiä toisen elämästä. Kauniiden sisustuskuvien ja selfieiden takana voi olla sydänsuruja, rahahuolia tai ihan mitä tahansa. Siellä on aina oikea ihminen jolla on tunteet. Mä yritän pitää blogin suhteellisen positiivisena paikkana, mutta se ei tarkoita ettei elämässäni tapahtuisi ikinä mitään negatiivisia asioita.
Somekulisseihin on helppo sortua ja niin sorrun välillä itsekin. Blogiin päätyy ne kauneimmat sisustuskuvat joiden taustalta oon siirtänyt pois likaiset astiat ja ne selfiet joissa ei näy mun silmäpussit. Pyrin kuitenkin postaamaan melko rennolla otteella ja löytämään kaaoksestakin kauneutta. Pieni rosoisuus ja epätäydellisyys on kiinnostavampaa kuin äärimmäisyyksiin siloiteltu totuus.
Lue myös:
Vauva somessa – ajatuksia 7 kuukautta myöhemmin
Somesta, ajanvietosta ja elämästä
SEURAA: