ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
en voinut tietää miten kovasti tulisin ikävöimään niitä päiviä kun ei ollut mitään (siis oikeasti MITÄÄN) tekemistä
en uskonut että voisin rakastaa (aamu)kahvia yhtään enempää (nykyään se on kirjaimellisesti elämäni eliksiiri)
en tiennyt miten ennen itsestäänselvyytenä pitämäni treffi-illat tuntuvat nykyään niin luksukselta (ja ylipäätään miten kova ikävä kahdenkeskistä aikaa on!)
en ehkä olisi ikinä saanut aikaiseksi käydä autokoulua
en voinut kuvitella miten koko elämän suunta ja tarkoitus muuttuu oman lapsen myötä
– tai sitä miten häntä voi olla ikävä silloin kun hän on nukkumassa
enkä sitä miten suurta rakkautta häntä kohtaan voi tuntea <3
SEURAA:
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.