Kun löysin vahingossa (ryhmä)liikunnan ilon

blogi.png

Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että viikottaisista ryhmäliikuntatunneista tulee arkeni kohokohtia, niin en olisi uskonut.

Ilmoittauduin vuosi sitten paikallisen kansalaisopiston ryhmäliikuntoihin ensimmäistä kertaaa, hieman epäröiden. Olen aina ollut laiska liikkuja, mutta kaipasin silti elämääni jotain säännöllistä liikuntaa. 

Päätin kuitenkin aloittaa ryhmäliikuntaharrastuksen varsin avaralla katseella, sillä ilmoittauduin heti alkajaiseksi koko jumppapakettiin, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi juuri minulle. Jumppapakettiin kuuluu nimittäin kymmeniä tunteja viikossa (eli lähes joka päivälle jotain), joten sain rauhassa testailla erilaisia lajeja. Niinhän siinä sitten kävi, että innostuin. Ja yllätyin! Kävin nimittäin koko kevään ahkerasti 2-4 kertaa viikossa erilaisilla tunneilla, ja sama meininki jatkui myös viime syksyn. Ja myös tämän kevään. Suosikkilajeiksi vuoden aikana on noussut aika perinteinen Vatsa-peppu-reisi-jumppa, keskivartalotreeni, tanssilliset Zumba ja Baila Baila, sekä viimeisimpänä Power Step.

Mulle nämä jumppahetket ovat toimineet stressinlievittäjä ja ilontuottajana, ja oman kadoksissa olleen liikunnan ilon takaisintuojana. Tykkään jumppien yhteisöllisestä tunnelmasta. Erilaisilla tunneilla on ollut mahtava käydä, ja haastaa itseään. Heti ensimmäisestä tunnista lähtien tuli vahva fiilis siitä, että kaikki ovat tervetulleita jumppaamaan omina itsenään. Se on varmaan yksi syy siihen, että jumppatunteja odottaa, ja tunneilta myös lähtee hymy huulilla. Omalta mukavuusalueelta on ehdottomasti pitänyt poistua, mutta sekään ei ole tuntunut kamalalta. Päinvastoin. 

Sain myös huomata, että omat ennakkoluulot jumpista osoittautui jokseenkin vääriksi. Kyllä, siellä käy ihan tavallisia ihmisiä, enkä minä poikennut massasta mitenkään. Ja ei, siellä ei tuijoteta jos askeleet menee väärin, tai jos heiluttelee käsiään väärässä kohdassa. Ja ei, ei myöskään tarvitse olla valmiiksi huippukunnossa mennäkseen liikkumaan.

Mitä halusin tällä sanoa? Kannattaa välillä kokeilla sellaisia juttuja, joista ei ole ihan varma aluksi. Minä kokeilin ja innostuin, ja voin rehellisesti sanoa että jumpat ovat tuoneet elämään ihan valtavasti uutta sisältöä ja iloa. Kuntokin on kohentunut, mikä on tietysti plussaa! Ja niin kauan kun jumppaaminen tuntuu hyvältä, niin sitä aion myös tehdä.

 

 

suhteet oma-elama mieli liikunta