MITÄ KEHOSI TARVITSEE?
Synnytyksestä on aikaa nyt reilut yhdeksän kuukautta. Vauva on siis ollut yhtä kauan aikaa mahan ulkopuolella kuin se oli mahan sisällä. Nyt ihan viime aikoina oon ollut huomaavinani että keho on ottanut kunnon harppauksen synnytyksestä toipumisesta. Se alkaa pikkuhiljaa tuntua enemmän omalta. Kroppa ei tunnu enää niin turvonneelta tai kankealta. Se jaksaa tehdä pidempiä vaunulenkkejä ja huhkia kahvakuulatunnilla. Selkäjumit ovat vähentyneet ja liikkuvuus parantunut.
Oon peräänkuuluttanut armollista asennetta omaa kroppaa kohtaan – ja siihen olen pyrkinyt itsekin kiinnittämään enemmän huomiota. Olen yrittänyt miettiä mitä keho ja mieli tarvitsee juuri sillä hetkellä. Onko se päiväunet, venyttelyä, kävelylenkki vai halauksia?
Aika usein mulla on suuria suunnitelmia esimerkiksi niiden parin tunnin ajalle kun vauva ottaa päiväunet, mutta joskus paras vaihtoehto on itsekin torkahtaa samalla. Tai jos kaipaa pientä happihyppelyä mutta energia ei riitä hikilenkille, niin muutaman korttelin reipas kävely kauppareissun yhteydessä on ihan hyvä vaihtoehto.
Törmäsin vasta eräässä vauvaryhmässä lakialoitteeseen synnytyksen jälkeisen äitiyshuollon parantamiseksi. On totta että neuvoloissa olisi vielä parantamisen varaa siinä että äitien palautumiseen ja hyvinvointiin synnytyksen jälkeen kiinnitettäisi enemmän huomiota. Mulle itselleni jäi jälkitarkastuksesta (joka tehdään noin pari kuukautta synnytyksen jälkeen) ihan hyvät fiilikset, mutta olisin kaivannut enemmän tietoa palautumisesta, kehon muutoksista ja siitä milloin ja minkälaista liikuntaa olisi hyvä alkaa harrastamaan raskauden/synnytyksen jälkeen.
Mun suurin haaste arjessa on se että meen yleensä aika myöhään nukkumaan. Kun vauva nukahtaa, teen blogihommia tai jään istumaan telkkarin ääreen. Rakastan bloggaamista, mutta välillä otan vähän liikaa paineita sisällön luomisesta. Lisäksi tammikuussa aloitettu podcast-harrastus taustatöineen vie paljon aikaa. Nautin joutenolosta (tai niin paljon kun vauvan kanssa melkein 24/7 oleminen voi joutenoloa olla), mutta huomaan silti että suorittajaminälläni on taipumus haalia päiviini ihan hirveästi tekemistä.
Blogijuttujen ja ruudun äärellä olemisen rinnalle kaipaan luovaa tekemistä. Kaipaan maalaamista, värittämistä ja lukemista. Ajattelin pyrkiä jatkossa raivaamaan päiviini 20 minuutin hetken jolloin luen, väritän tai teen jotain muuta luovaa. Päivittäiset rauhottumishetket ilman somea, lempeää liikuntaa, hyvää ravintoa ja paljon lepoa – ne ovat asioita mun keho ja mieli tarvitsee just nyt.
SEURAA: