NE EPÄTAVALLISEN TAVALLISET KUULUMISET
Mietin välillä olenko maailman tylsin ihminen, sillä minusta tavallisuus on parasta. Kun joku kysyy minulta mitä kuuluu, vastaan yleensä ”ihan hyvää, aika tavallista”. Tykkään rutiineista ja siitä että asiat ovat tyypillisellä tolallaan.
Viime päivät ovat olleet tavallisia, eli mahtavia. Mieskin on ollut pienellä lomalla ennen kesätöiden alkamista ja ollaan voitu viettää paljon aikaa yhdessä. Ollaan saunottu, käyty Fafa’sissa syömässä, katsottu Muumeja ja Downton Abbeyta, nukuttu yhdessä päikkäreitä, käyty neuvolassa, järjestelty makuuhuoneeseen vauvan tavaroita ja tietenkin juteltu paljon kaikesta vauvaan ja synnytykseen liittyvästä. Sairaalakassikin on melkein pakattu ja eilen keitin vauvan tuttipullot ja tutit valmiiksi.
Havahduin vasta eilen siihen, että se että valmistaudumme yhdessä vauvan tuloon on kaikkea muuta kuin tavallista. Tämähän tapahtuu meille ihan ensimmäistä kertaa.
Mutta juuri se että miten tavalliselta ja luonnolliselta tämä tuntuu, on ihan parasta. Mulle tulee niin lämmin fiilis miettiessäni sitä miten onnekas olen että saan jakaa tämän kaiken maailman parhaimman miehen ja läheisten kanssa. Ja miten monta huikeaa ja rakastavaa tyyppiä vauva tulee saamaan ympärilleen.
SEURAA: