MIETTEITÄ TOISESTA RASKAUDESTA
Miltä tuntuu olla toista kertaa raskaana, ja miltä tuntuu ajatus siitä että perheestämme tulee kesällä nelihenkinen?
Mulle iski vauvakuume aikalailla sillä samalla hetkellä kun Lydia täytti vuoden. Olimme ajatelleet että toinen lapsi on tervetullut sitten ”jossain vaiheessa”, mutta vähän aikaa ajatusta sulalteltuamme, päätimme että se vaihe voisi olla nyt.
Raskaustesti näytti plussaa marraskuussa, eli muutama kuukausi yritystä oli siis takana. Se on täysin normaali aika lapsen yrittämiseen, mutta muutaman kerran ehdin jo huolestua onko jotain vikana kun vauvaa ei kuulu (en tietystikään vertaa omia kokemuksiani niiden kokemuksiin jotka oikeasti kärsivät lapsettomuudesta).
Noiden muutamien kuukausien aikana vauvakuumeeni ehti kasvaa ennenäkemättömiin sfääreihin. Hypistelin kaupassa vauvanvaatteita ja muistelin kaiholla niitä hetkiä kun esikoinen oli vielä sylivauva.
Tämä toinen raskaus ei tunnu samalla tavalla elämää mullistavalta kuin ensimmäinen, mikä on varmaan ihan luonnollista. Raskaus ei ole ollut koko aikaa mielessä ja se on mennyt vähän siinä sivussa arjen keskellä. Toisaalta taas raskausväsymys on omalta osaltaan määritellyt elämää ja päivien kulkua ja pakottanut lepäämään.
Ennen kuin tulin raskaaksi tai ennen kuin minulla edes oli vauvakuumetta, mietin onko mahdollista rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Nyt huomaan että kiintyminen vauvaan on jo alkanut. Vauvan näkeminen ultraäänessä oli yhtä maagista kuin ensimmäiselläkin kerralla. Viimeistään sillä hetkellä kun nähtiin pikkuinen ruudulla tekemässä hurjia liikkeitä ja suloisia venytyksiä, olin ihan vakuuttunut siitä että hän tulee olemaan yhtä rakastettu kuin esikoinenkin.
Toivon sydämestäni että kaikki sujuu hyvin ja että heinäkuussa saadaan kuopus syliimme (toivon myös että hän tulee olemaan yhtä aamu-uninen kuin siskonsa!).
SEURAA:
