Call Me by Your Name on rakkaustarina jonka haluat kokea
Kuvat: IMDB
Mulla on yksi vähän nolo tapa, nimittäin katson ihan liikaa MTV:tä. Vaikka kanavalta tulee suurimmaksi osaksi roskaa (tai no pakko myöntää että fanitan Catfishiä ja oon nähnyt about kaikki Teen Momin jaksot), joskus viime vuoden puolella bongasin MTV:ltä Call Me by Your Name-elokuvan trailerin. Mulle tuli heti tosi vahva fiilis siitä että tämä leffa mun on vaan ihan pakko nähdä. Eilen mun odotus sitten viimein palkittiin ja pääsin tsekkaamaan elokuvan.
Call Me by Your Name on Luca Guadagninon ohjaama, Andre Acimanin romaaniin perustuva elokuva, joka sijoittuu Pohjois-Italiaan ja vuoteen 1983. Pääosassa on 17-vuotias Elio (häkellyttävän karismaattinen ja upean roolisuorituksen tekevä Timothée Chalamet), joka asuu vanhempiensa kanssa upeassa villassa ja viettää kesäpäiviään uiden, laiskotellen, kirjoittaen ja soittaen. Kuten joka vuosi, Elion professori-isälle saapuu kesän ajaksi tutkimusassistentti, tällä kertaa komea mutta vähän töykeän oloinen amerikkalainen Oliver (Armie Hammer), johon Elio ihastuu. Kesäpäivien kuumassa paahteessa käy ilmi, että ihastus on molemminpuoleista. Rakastuminen ei kuitenkaan ei tapahdu ihan niin yksiselitteisesti kuin sen ajattelisi tapahtuvan, ja se oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista jutuista tässä leffassa.
Elokuvaa tahdittaa hieno soundtrack, jonka timantteina ovat Sufjan Stevensin elokuvaa varten tekemät kappaleet Mystery of Love ja Visions of Gideon.
Call Me by Your Name on toisaalta kaikkea sitä mitä ajattelinkin sen olevan, mutta myös paljon enemmän. Se on monelta osin poikkeuksellinen elokuva, joka kaappaa mukaansa eikä meinaa päästää irti. Se on visuaalisesti upea, tunnelmaltaan ainutlaatuinen ja tahdiltaan verkkainen. Se on herkkä ja tarkkanäköinen, tuoksuu savukkeelta, hedelmiltä, kesäpäiviltä ja punaviniiltä. Siinä ei selitellä liikoja, vaan asioita jätetään sopivalla tavalla, vähän huolimattomasti avoimeksi. Se on rakkaustarina, joka koskettaa ja jättää onnellisen, lämpimän ja vähän kaihoisan fiiliksen (ja pakottavan tarpeen nähdä leffa ihan heti uudestaan).
SEURAA:
