KIITOS ETTÄ SAAN OLLA ÄITISI
Vuosi sitten äitienpäivä oli 12. toukokuuta. Olin silloin raskaana ja laskettu aikani oli reilun kahden viikon päästä. Olimme juuri muutama päivä aiemmin saaneet Lydian serkulla käytössä olleen perintö-vauvansängyn meille ja se odotteli jo makuuhuoneessa valmiina vauvaa varten.
Muistan kuinka silittelin mahaani ja tuijotin sänkyä, ja tuntui etten malta odottaa sitä että tapaan sinut. Ihmettelin alaselkäkipuja ja menkkamaisia tuntemuksia mahassa, enkä voinut aavistaa niiden ennustelevan seuraana päivänä käynnistyvää synnytystä. En voinut kuvitella että alle kahden vuorokauden päästä saisin pitää sinua sylissäni.
Tänään vietän mun ensimmäistä äitienpäivää.
Jo aika nuoresta asti mulla on ollut sellainen tunne, että kuulun niihin ihmisiin jotka eivät koe elämäänsä kokonaiseksi ilman lasta. Olen jo ihan pienestä saakka haaveillut olevani joku päivä äiti, enkä välillä vieläkään meinaa uskoa sitä että tuo ihana pieni tyttö on todella minun lapseni.
Hänen myötään elämä on muuttunut aivan perinpohjaisesti. Mutta tavallaan tuntuu että hän olisi ollut aina osa elämäämme. En ole hetkeäkään epäröinyt etteikö minusta ja meistä olisi tähän, enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois.
Kiitos että saan olla äitisi <3
Ihanaa äitienpäivää jokaiselle sitä viettävälle!
SEURAA:
