Tämän vuoden ajan jaan blogissa yhden realistisen arkikuvan jokaiselta kuukaudelta.

Maaliskuu meni k-tilanteen vuoksi melko järkyttyneissä ja surullisissa tunnelmissa, mutta huhtikuussa elämässä on ollut jo huomattavasti enemmän valoa. Ei ole auttanut muuta kuin sopeutua tilanteeseen, vaikka se edelleenkin tuntuu niin absurdilta.

Huhtikuun arkikuva on napattu eräänä aurinkoisena iltapäivänä keittiöstä. Musta tuntuu että elämä vajaa 1-vuotiaan kanssa on yhtä ruokalautasen äärellä istumista. Aamu alkaa maidolla, ja jonkin aikaa heräämisen jälkeen syödään aamupalaa (yleensä puuroa, jugurttia, hedelmiä, joskus leipää), sitten leikitään hetki ja hän menee päikkäreille. Sitten otetaan maitoa ja syödään lounas, leikitään, syödään välipala ja otetaan maitoa, nukutaan ehkä toiset päikkärit. Sitten on taas maidon aika, syödään päivällinen, leikitään, ja ennen nukkumaanmenoa otetaan iltapalaa ja taas maitoa.

Mua tuskastuttaa ruokailuhetket välillä etukäteen, sillä Lydialla on taas menossa melko pieniruokainen vaihe. Hän on ollut aina aika pieniruokainen, mutta nyt hänellä on vielä normaaliakin heikompi ruokahalu. Karkeat soseet ovat boikotissa ja hän lämpenee hitaasti uusille mauille. Kuvassa hänellä taitaa olla lautasellaan höyrytettyä parsakaalta ja raejuustoa, ne maistuvat yleensä aina. Stressaan välillä hänen syömisestään, mutta onneksi paino on kuitenkin noussut tasaisesti. Eilen käytin häntä puntarilla ja se näytti 8,6 kiloa, eli melko pikkuinen hän on edelleenkin. Muutaman viikon päästä meillä onkin sitten 1-vuotisneuvola jossa saadaan hänestä tarkat mitat!

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest