Hyvää elokuun alkua! Vihdoinkin kerkesin istua alas kirjoittamaan meidän kuulumisia.

Mistähän aloittaisin – ehkä siitä että kuten viime postauksessa kerroin, meidän vauvasta tulikin heinäkuisen sijasta kesäkuinen ja nyt meidän perhettä täydentää siis melkein kuuden viikon ikäinen täydellinen pieni poika. Mulla oli pieni aavistus siitä että vauva saattaisi syntyä jo kesäkuun puolella, mutta yllätys oli silti suuri kun poitsu putkahti maailmaan 30. kesäkuuta.

Synnytys itsessään sujui hyvin, mutta vauvalla ilmenneiden hengitysongelmien vuoksi hän joutui viettämään elämänsä ensimmäiset kahdeksan päivää teho-osastolla. Kun olettamus on se että vauva on terve ja hänet saa heti synnytyksen jälkeen viereensä, oli vauvan joutuminen teho-osastolle valtava järkytys.

Onneksi vauvan vointi oli sinänsä hyvä koko ajan, ja alkukankeuksista selvittiin kuitenkin ihan muutamassa viikossa. Äitinä raskainta tuossa tilanteessa oli se että sairaalassa ollessa ikävöin esikoista ihan suunnattomasti, ja kun pääsin itse kotiin ennen vauvaa, oli ikävä vauvan luo ihan järkyttävää ja koin huonoa omatuntoa siitä etten ollut pikkuisen vieressä koko aikaa.

Mutta kuten sanottua – nyt tilanne on oikein hyvä ja pikkuinen on osoittautunut todella rauhalliseksi ja kertakaikkisen ihanaksi tyypiksi! Isosisko on ottanut vauvan vastaan hyvin – toisin sanoen hän on jatkanut omaa elämäänsä as usual ja käy välillä silittämässä vauvan päätä tai antamassa hänelle suukon. Muutamia mustasukkaisia tai huomionhakuisia eleitä on ollut havaittavissa, mutta ei (ainakaan vielä!) mitään sen suurempaa draamaa.

Miehen isyysvapaan ansiosta ollaan saatu olla pitkään kotona koko perhe ja se on ollut aivan ihanaa! Olemme saaneet tutustua vauvaan ihan rauhassa ja viettää leppoisia kesäpäiviä omalla pihalla. Olen myös saanut viettää aikaa esikoisen kanssa kahdestaan, ja se on ollut tärkeää meille molemmille. Loppuraskauden aikana en jaksanut kävellä juurikaan lähikauppaa pidemmälle, joten ne ihan tavalliset vaunulenkit kirjastoon tai leikkipuistoon ovat olleet mitä kivoimpia.

Kesän loppumiseen liittyy aina tietynlainen haikeus, mutta odotan tulevaa syksyä kuitenkin innolla. Syyskuussa meidän perheessä alkaakin puhaltamaan uudet tuulet, sillä Lydia aloittaa päiväkodin! Hänen on tarkoitus olla päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, ja uskon että se tulee olemaan tosi hyvä juttu koko perheelle. Mutta ei mennä siihen ihan vielä – ennen syyskuuta meidän on tarkoitus juhlia mun kolmekymppisiä ja vauvan ristiäisiä!

Mitä sulle kuuluu? 🙂

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest