TAAPERON UNIKOULU – MITEN ONNISTUIMME?

Mainitsin ohimennen jossain aiemmassa postauksessa taaperon unikoulusta, ja nyt ajattelin tässä postauksessa avata aihetta tarkemmin!

Sen verran disclaimeria alkuun, että emme konsultoineet unikouluun ketään ammattilaista vaan toteutimme sen itsenäiseesti omalla tyylillämme. Poimimme unikouluun vinkkejä esimerkiksi tästä Mannerheimin lastensuojeluliiton Kotiunikoulut-artikkelista. Meille tämä tyyli on ollut sopiva, mutta ei varmasti sovi kaikille perheille ja lapsille. Tottakai myös esimerkiksi lapsen ikä vaikuttaa siihen miten unikoulu kannattaa toteuttaa.

Unikoulun tavoitteet

Unikoulun tavoitteena on se, että lapsi oppii itsenäisesti nukahtamaan omaan sänkyynsä ilman vanhemman apua. Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla kerrotaan, että kotiunikoulut ovat hyvä ja turvallinen keino lapsen unitapojen muuttamiseen. Meidän käyttämä unikoulutyyli oli pistäytymis-unikoulu. Sen ideana on, että lapsi laitetaan omaan sänkyynsä niin että hän on vielä hereillä. Lapselle sanotaan hyvää yötä ja poistutaan huoneesta. Jos hetken kuluttua kuulee lapsen itkevän tai olevan vielä hereillä, lapsen luona pistäydytään sanomassa ”hyvää yötä, ei ole hätää, nyt aletaan nukkumaan”, mutta häntä ei oteta syliin. Huoneesta poistutaan ja odotetaan hetki. Jos kuulee lapsen yhä olevan hereillä, sama toistetaan, mutta odotetaan hieman pidempi aika ennen kuin lapsen luo mennään uudelleen.

Miksi unikoulu?

Meillä syy unikouluun oli taaperon nukahtamisen vaikeus. Olemme totuttaneet hänet siihen että nukutamme hänet sylissä ja siirrämme sitten nukkuvan lapsen sänkyyn (ja yritämme itse hipsutella huoneesta pois hiirenhiljaa). Jälkiviisaana voin todeta että tämä ei ollut pidemmän päälle kovin toimiva systeemi 😀 Lydia on ollut siinä mielessä aina hyvä nukkuja, että hän on nukkunut melko pienestä asti täysiä öitä ja yösyötöt tuttipullolla lopetettiin noin vuoden ikäisenä. Omassa huoneessaan hän on nukkunut suurin piirtein 10kk ikäisestä asti.

Viime kesänä kun Lydia täytti vuoden, öistä tuli astetta levottomampia. Hän oppi kävelemään ja muutenkin käynnissä oli niin aktiivinen kehitysvaihe, että luulen sen vaikuttaneen myös yöuniin. Hän alkoi heräilemään useamman kerran yössä ja välillä oli vaan helpompi napata hänet aamuyöstä viereen kun alkaa itse unisena rauhoittelemaan häntä omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa kesää ja syksyä nukuin itse välillä lapsen huoneessa lattialla patjalla ettei yöheräilyt häiritsisi aamuvuoroon heräävää miestä. Lopulta aloin myös itse stressaamaan lapsen nukuttamista ja nukkumista, ja vaihtelevien öiden vuoksi päiviin oli välillä vaikea luoda rytmejä ja rutiineja.

Syksyllä meillä oli uuden kodin remontti ja muutto ja kaikenlaista muuta hässäkkää, joten päästiin aloittamaan unikoulu vasta joulukuussa kun olimme saaneet arkirutiinit suurinpiirtein rullaamaan uudessa kodissa.

Huudosta itsenäiseen nukahtamiseen

Ensimmäiset viikot unikoulua olivat raskaita – niin lapselle kuin vanhemmille. Lapsi oli ihmeissään siitä että hänet jätettiin yksin omaan sänkyynsä nukahtamaan ja alkoi heti itkemään. Huuto oli sydäntäsärkevää ja välillä tuntui siltä että olisi vaan helpompi käydä ottamassa hänet syliin ja nukuttaa siihen. Mutta ei auttanut kun pitää itse pää kylmänä ja pitää mielessä kirkkaana unikoulun tavoitteet.

Pikkuhiljaa lapsi alkoi rauhoittua omaan sänkyynsä itsenäisesti nukkumaan – mutta kyllä siinä viikkoja kesti. Ainakin. Vähitellen itkun kesto alkoi vähentyä ja loppua kokonaan. Taaperon unikoulussa on se hyvä puoli, että hän ymmärtää puhetta, ja ymmärtää sen että me vanhemmat olemme lähellä ja käymme välillä muistuttamassa häntä siitä että ei ole mitään hätää.

Meillä unikoulu oli todella onnistunut, vaikka alussa lapsi saattoi huutaa omassa sängyssään valehtelematta yli tunnin ajan. Mutta nyt ollaan siinä onnellisessa pisteessä, että hän jää rauhallisesti ja hyvillä mielin omaan sänkyynsä, sanoo ”heihei” ja nukahtaa itsenäisesti. Ja nukkuu pääsääntöisesti aamuun asti heräämättä.

Vinkkini taaperon unikouluun

  1.  Selkeät päivärutiinit ja aikataulut. Rytmit ja rutiinit tukevat unikoulua. Yhteiset iltapuuhat kuten iltapala ja hampaiden pesu valmistavat lasta nukkumaanmenoon. Meillä yhteisistä iltasatuhetkistä on tullut tosi tärkeitä sekä lapselle että vanhemmille.
  2. Osoita lapselle paljon hellyyttä päivän mittaan. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta huomasin itse että unikoulun aikana on tärkeää osoittaa lapselle hellyyttä ihan ekstrapaljon. Meillä lapsen iltainen itkuisuus ja sylikaipuu tuntuivat välillä johtuvan siitä että hän yksinkertaisesti oli vailla läheisyyttä.
  3. Muista kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys! Uuden taidon opettelu ei tapahdu hetkessä. Unikoulun ensimmäiset viikot ovat rankkoja, mutta se palkitsee ihan varmasti myöhemmin.

SEURAA:

Instagram  //  Pinterest

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *