TALVIVÄSYMYKSESTÄ JA RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEESTA
Eilen kirjoittelin kuulumispostauksen positiivisessa hengessä, mutta täytyy myöntää että ihan joka päivä mulla ei ole ollut niin positiivinen fiilis. Ei mitään vakavaa, vain pientä talviväsymystä. Oikeastaan oon aika yllättynyt että joka syksyinen/talvinen väsymys ja alakulo on iskenyt vasta nyt. Yleensä reagoin aika vahvasti pimeään vuodenaikaan, mutta nyt oon ollut suurimman osan ajasta tosi hyvällä fiiliksellä. Uskon että se johtuu siitä että elämässä on asiat aika hyvällä tolalla nyt. Ei tarvitse stressata työjutuista tai kiireestä, vaan päivien rytmin voi rakentaa aika pitkälti omilla ja vauvan ehdoilla.
Viime päivinä oon kuitenkin ollut aika väsynyt. Mun on ollut pakko saada ainakin tunnin tai parin päiväunet joka päivä, ja sitten mua on harmittanut kun jumpat ovat jääneet väliin kun en oo vaan päässyt ylös päikkäreiltä.
Tässä elämäntilanteessa väsymys ja vähän melankolinen fiilis näyttää purkautuvan riittämättömyyden tunteena. Tuntuu että pitäisi venyä joka paikkaan, tehdä sitä ja tätä ja tuota. Kotona on hirveä siivo ja velvollisuudet painavat.
Ja sitten taas seuraavassa hetkessä mietin että mitä ihmettä valitan? Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Tuntuu etten edes ”saisi” valittaa – meillä on kuitenkin vauva joka nukkuu lähes joka yö heräämättä aamuun asti (tai jos herää niin maksimissaan yhden kerran). Jääkaapissa on ruokaa, ympärillä välittäviä ihmisiä ja tilillä rahaa. Ja mulla on mahdollisuus nukkua lähes joka päivä ne kaipaamani päiväunet.
Niinä hetkinä kun se riittämättömyyden tunne meinaa iskeä niin yritän olla vaatimatta itseltäni liikaa. Nämä alakuloisemmat hetket kuuluvat elämään ja etenkin tähän pimeään aikaan. Vaikka tänään olisi huono päivä, ei siihen kannata jäädä vellomaan. Se ei tarkoita että kaikki tulevat päivät tulisivat olemaan huonoja. Eikä se ole niin vakavaa jos kauppareissun päättää siirtää seuraavaan päivään tai jos hengailee koko päivän kotona yökkäreissä.
Tsemppiä marraskuun harmaisiin päiviin! :)
SEURAA: