Olenko alkoholista riippuvainen?

Kuka on alkoholisti? Sellainen ihminen, joka on menettänyt juomisen hallinnan ja käyttää alkoholia valtavia määriä? Jos määrittelisin itseni alkoholistiksi, kuka tahansa minut tunteva varmasti nauraisi väitteelle. ”Ethän sä juo paljoa ja sähän juot vain harvoin”. Ymmärrän kyllä, että ero rappiolle joutuneen, elämänhallintansa menettäneen ja ”normaalikäyttäjän” välillä vaikuttaa olevan suuri. Mutta onko se lopulta? Missä kulkee raja normaalikäyttäjän ja alkoholistin välillä? Kukaan tuskin päättää ryhtyä alkoholistiksi. Alkoholi vaan sattuu olemaan aine, joka on paitsi myrkky, myös ihmiselle voimakasta riippuvuutta aiheuttava. Ei liene olemassa rajaa, milloin voidaan sanoa käytön olevan turvallista. Ei kai kukaan muuten ehdoin tahdoin ylittäisi tuota rajaa, jos sellainen olisi olemassa. Ongelma vaan on siinä, että määrät kasvavat pikkuhiljaa ja normaalin raja alkaa venyä.

Minun kohdallani ei onneksi ehtinyt käydä noin. Aloin kyseenalaistaa alkoholinkäytön mielekkyyttä jo useampi vuosi sitten. Olen aika ajoin ollutkin kokonaan käyttämättä, kunnes sitten taas kesän tullen tuntenut suurta houkutusta ostaa jääkaappiin kylmä valkoviini tai kuuman kesäpäivän vilvoitukseksi siideriä. Syksyn pimeisiin kuuluu tietysti lasi punaviiniä ja hyvän aterian kruunaa viini. Ja jos on aihetta juhlaan, tai vaikkei olisi, niin tunnelmaa nostattaa kuplivan kilistely. Eikä mikään tietenkään voita maailmanparannusta hyvän ystävän seurassa viinilasin äärellä. Jostain syystä alkoholi yhdistyi mielessäni kaikkeen mukavaan. Ajatukseen, että alkoholi tekee olon rennon kevyeksi, ja sosiaalisissa tilanteissa vähentää estoja. Tai että alkoholi maistuu hyvältä. Kun aloin miettiä viimeisiä kertoja, kun olen juonut alkoholia, niin enkö tosiaan olisi voinut rentoutua millään muulla tavalla? Ja enkö pysty keskustelemaan tai pitämään hauskaa ilman alkoholia? Onko alkoholi oikeastaan edes hyvänmakuista? Jos sitä pelkästään maun vuoksi joisi, niin silloinhan riittäisi kevyesti yksi juoma. Harvempi aikuinen juo limuakaan monia pulloja kertaistumalta, vaikka se maistuisi hyvältä. Ei, alkoholia ei juoda pelkästään hyvän maun vuoksi, vaan koska sitä tekee mieli sen vaikutusten vuoksi.

Viime aikoina alkoholi on vaikuttanut kehooni ikävällä tavalla. En tosiaan ole juonut paljoa, mutta jo se yksi annos on aiheuttanut leposykkeen nousua ja seuraava yö on mennyt aivan piloille, kun keho on käynyt ylikierroksilla ja olo on ollut karmiva. Alkoholin aiheuttama nestehukka on tuntunut jatkuvana janona ja tahdosta riippumaton hermostoni on elänyt aivan omaa elämäänsä. Älykello on aamulla tukenut tätä kokemusta: palautuminen on ollut surkeaa, stressitaso on korkea ja syvää unta ei ole tullut nimeksikään. Onpa kertaalleen käynyt niinkin, että kolmen viinilasillisen jälkeen olen menettänyt muistini ja oksentanut loppuillan. Sinänsä hyvä, että toleranssini tuohon myrkkyyn on surkea, mutta jos mietin tuota olotilaa, niin ei sillä kyllä mitään tekemistä ole hauskanpidon kanssa. Aika monen muun asian miellän hauskemmaksi.

Jostain syystä alkoholi kuitenkin mielletään nimenomaan kivaksi ja positiiviseksi asiaksi. Kukaan ei kyseenalaista heitä, jotka juhlissa juovat, kun taas juomatta olevat saavat selitellä juomattomuuttaan. Alkoholi on kuitenkin ainoa huumaava ja riippuvuutta aiheuttava aine, jonka käyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä tai jopa suositeltavaa niin kauan kuin se ei ole ongelma. Kuinka monen mielestä olisi ihan ok piikittää heroiinia suoneen bileiden alkaessa, koska ”eihän Rauno käytä kuin kohtuudella”? On totta, että huumausaineiden kohdalla tuo luisu ”viihdekäytöstä” rappiolle on paljon nopeampi kuin alkoholin suhteen, mutta alkoholin käytölle on vaikea määritellä rajaa, milloin viihdekäyttö muuttuu riippuvuudeksi. Kenties jo ensimmäisellä kerralla, kun alkoholia on juotu?

Tulin siihen tulokseen omalla kohdallani, ettei turvallista rajaa ole olemassakaan ja käytän alkoholia, koska olen riippuvainen siitä ja muut syyt ovat tekosyitä. Alkoholi ei tosiasiassa tee minusta sosiaalisempaa tai hauskempaa ihmistä. Jos joku näin ajattelee, ei luultavasti välitä minusta oikeasti. Jos taas jokin juhla tuntuu tylsälle ilman alkoholia, se ei johdu alkoholin puutteesta vaan siitä, että juhla yksinkertaisesti on tylsä. Hyvä seura taas on hyvää ilman alkoholiakin ja hyviä keskusteluja syntyy ihan selvinpäinkin. Yleensä nimenomaan silloin.

Se kaikkein oleellisin asia, minkä ymmärsin luettuani Allen Carrin kirjan Korkki kiinni!, on sama kuin minkä tahansa pysyvän elämäntapamuutoksen takana: en joudu luopumaan mistään, jos lopetan alkoholinkäytön. Tähän saakka hatarat päätökset juoda ehkä vähemmän tai mahdollinen lopettaminen ovat sisältäneet ajatuksen, että minun on kieltäydyttävä monesta kivasta ja joudun luopumaan monesta asiasta sen vuoksi. Esimerkiksi ketoruokavaliolle vuosi sitten ryhtyessäni moni kyseli kauhuissaan, mitä kaikkea minä nyt sitten en voi enää syödä. Aika pian oivalsin, että jos koko ajan mietin pullaa, jota en voi syödä, tekee pullaa koko ajan mieli. Jos taas lähestyn asiaa siitä näkökulmasta, että saan syödä joka päivä ihania, herkullisia ruokia tuntematta nälkää ja turvonnutta oloa, tunnen suurta iloa ruokavaliostani enkä tunne joutuvani luopumaan mistään tai rajoittamaan mitään. Kun en enää tunne himoa karkkeihin tai vehnäleipään, en joudu luopumaan niistä. Päin vastoin olen saanut itselleni hyvän olon ja saan syödä hyvää ja kehoani ravitsevaa ruokaa. Jos lähestyn alkoholiakin samalla ajatuksella, juomatta oleminen ei tunnu rajoittavalta. En luovu mistään, jos tunnen, ettei alkoholi anna mitään. Miksi myrkystä luopumista pitäisi jotenkin surkutella?

Siispä uskallan nyt ensimmäistä kertaa sanoa, että olen lopettanut alkoholin juomisen ja tunnen itseni vapaaksi. Ei niin, että ”katotaan nyt niin pitkään, kun tuntuu hyvältä olla ilman” vaan olen todella lopettanut itseni myrkyttämisen. Ja ei, en edelleenkään moralisoi muiden viinilasillisia tai terassioluita tai sen kummemmin railakkaampaakaan juhlintaa ja aivan mielelläni osallistun illanviettoihin ja juhliin, joissa osa/muut juovat alkoholia. Jos minua ei alkoholittomuuden vuoksi kutsuta, keksin varmasti muuta sisältöä tuolle vapautuneelle ajalle.

Kommentit (13)
  1. NEW ENGLAND
    10.5.2021, 13:56

    Väittäisin, että suuri osa ihmisitä on addiktoinut tavalla tai toisella. Päihteet ja nautintoaineet, seksi, pelaaminen, some, ruoka, tv, lenkkeily, jopa vaatteet…you name it…saattavat aiheuttaa riippuvuutta. Riippuvuus on jo vaikeampi kysymys , koska ensin täytyisi määrittää rajat, muutkin kuin absolutistin ja ”räkä kännin taii siis ylikäytön” välimaasto. Vaikeaa. Jokaisen kuitenkin pitäisi tietää aina omat rajansa ja alkoholistille ei kyllä sovi kuin absolutismi , mutta se muu välimaasto onkin jo harmaamalla alueella. Ei näihin kyllä mielestäni mitään yleispätevää helposti saa. Jos pitää yleistyksiä sanoa niin mielestäni olkoon adikti mikä tahansa niin heti, kun siitä aiheutuu ympäristöön ongelmia eli muistamattomuus, välinpitämättömyys, henkiset ja fyysiset loukkaamiset jne. niin silloin jo ne rajat ylitetty, jotka tekevät toisten elämästä helvettiä ja se on jo paljon se. Se, että aiheuttaa itselleen vahinkoa, on jo oma valinta ja sen voi aina muuttaa, jos itse haluaa (koska muuta tietä ei ole kuin jokaisen itse muuttaa itsensä). Onneksi me olemme yksilöitä ja voimme itse päättää ja valita rajamme. Miten huolehdimme itsestämme ja toisistamme.

    1. Hyviä ajatuksia! Olen kuitenkin hieman eri mieltä tuosta, että itsellensä vahingon tuottaminen olisi oma valinta. Valinta tarkoittaa jonkin asian päättämistä. Pelkällä päätöksellä ja tahdonvoimalla ei addiktioiden kohdalla pötkitä pitkälle. Itsekin päätin monta kertaa lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, mutta koska kehoni ja mieleni kuitenkin halusi humalaan, päätös oli helppo pyörtää aina tilaisuuden tullen. Jälkikäteen sitten tietysti harmitti, että miksi ihmeessä tein niin ja oliko nyt sen arvoista. No ei ollut, mutta tahdonvoima ei vain riittänyt.
      En sanoisi, että olin alkoholisti, koska määrällisesti en kuitenkaan juuri koskaan juonut yli ”suositusten”enkä ikinä joutunut perumaan krapulan vuoksi mitään sovittua.Alkoholi ei siis häirinnyt muuta elämää. Mutta addiktoitunut olin kyllä jossain määrin. Luisu on helppoa. Siinä vaiheessa, kun tilanteensa tajuaa itse, on usein liian myöhäistä. Alkoholi on vahva huume ja silti sitä markkinoidaan meille suht vaarattomana aineena ”kunhan käyttää kohtuudella”. Tutkimusten mukaan monen kohtuukäyttäjänkin käyttö lisääntyy vuosien mittaan vaivihkaa, kun sama määrä ei riitäkään enää tuottamaan samaa mielihyvää.

      1. New England
        10.5.2021, 18:54

        Eikös elämässä kaikki ole omaa valintaa, juoda tai olla juomatta.Alkoholistin täytyy joka päivä tehdä päätös olla juomatta.Ei sitä päätöstä voi kukaan muu tehdä. Aina voi auttaa ja tukea, mutta jos tahto ja halu ei ole oma niin ihmistä ei voi kukaan muukaan pelastaa. Ihminen on luonnostaan heikko ja kiusauksiin on helppo sortua. Tyyneys rukous:tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

        Vannoa ei kuitenkaan kannata koskaan, koska ihminen muuttuu, elämä muuttuu ja näin ollen mielipiteetkin muuttuvat ja muuttavat kasvattaessaan ihmistä ( omakohtaista kokemusta on kuinka takki on itselläkin kääntynyt).Hatun nosto heille, ketkä ovat osanneet nousta sieltä alkoholin liikakäytön kirouksesta. Se on vaikea ja pitkä tie, koska addiktoitunut yleensä sortuu useamman kerran ennen kuin ymmärtää ja sisäistää ongelman. Tekee tarvittavan päätöksen ja pysyy siinä (huomaa muutoksen olevan parempi ja hyvä elämä aikaisempaan verrattuna). Ihminen monasti pakenee elämää ja löytäessään itsensä ja vastuunsa kääntyy ja muuttaa asioita, jotta voisi kohdata kaiken ilman pelkoa omana itsenään.

        1. On toki valintaa, mutta usein alkoholi valitsee siihen koukuttuneen puolesta. Ei kukaan valitse, että alanpa alkoholistiksi. Liuku tapahtuu huomaamatta. Läheiseni ”vapautui”alkoholista uskon avulla. Hän oli alkoholisti. En usko ajatukseen, että alkoholistin on taisteltava oman tahdon voimalla loppuelämänsä himoa vastaan. Uskon siihen, että vapautuminen on helppoa eikä sen jälkeen vaadi tahdonvoimaa, kun halu lakkaa. Itsellä tekijä ei ollut usko vaan totaalinen ajattelun muutos. Toki edelleen teen valintoja, mutta en tunne mitään halua valita alkoholia.

          1. New England
            10.5.2021, 22:37

            Poltin tupakkaa kauan sitten, halusin lopettaa. Päätin alkuun, että poltan vain kun juon. Jouduin juomaan useammin, jotta voisin polttaa. Sitten kuitenkin päätin, etten enää koske tupakkaan. Alkuun se oli vaikea päätös. Nyt monien vuosien jälkeen en enää juuri ajattele asiaa, mutta on hetkiä kun sen tuoksun tuntee nenässä ja se käväisee taas mielessä.En joudu mitenkään taistelemaan sen kanssa enää, mutta kyllä sitä minun osaltani on tahdottava, olla polttamatta. Tupakka ei valitse vaan minä olen valinnut olla polttamatta ( ja toivon etten koskaan enää haksahtuisi tupakkaan). Koskaan ei toki voi tietää.

  2. Hyvä, että joku kirjoittaa näitä asioita auki! Alkoholi on edelleen jossakin määrin tabu. Alkoholismista voi puhua, ”lasisesta lapsuudesta” voi puhua, mutta asia, josta ei saisi puhua, on meidän tavallisten ihmisten tavallinen alkoholin käyttö – siis ainakaan siitä näkökulmasta, ettei se ehkä sittenkään ole niin OK, kuin haluamme uskotella.

    Ei ole tavatonta, että tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka ei todellakaan miellä itseään päihdeongelmaiseksi, tarvitsee alkoholia rentoutuakseen. Tiedätte kai: lasi punaviiniä hyvän ruoan kanssa, pari sidukkaa rankan työviikon jälkeen… Vielä tavallisempaa on, ettei juhla ole juhla eikä loma ole lomaa, ellei siihen liity alkoholinkäyttö. Tämä on tosi, tosi tavallista mutta myös huolestuttavaa!

    Tosiasiahan on, ettei kukaan meistä tarvitse alkoholia. Silloinkin, kun sen käyttö on kaikkein harmittominta, alkoholin nauttiminen on terveytemme kannalta miinusmerkkinen teko. Lisäksi aika harvoilla on alkoholinkäyttöön se kaikkein harmittomin suhde. Hyvin monilla on havaittavissa jonkinlaista riippuvuutta tai vähintään satunnaisia ylilyöntejä. Riippuvuus näyttäytyy juuri niissä tilanteissa, kun jotakin (rentoutua, juhlia, palkita itseään) ei osaakaan tehdä ilman alkoholia. Tai niissä tilanteissa, joissa joku silmin nähden hermostuu, kun ei saakaan alkoholia tilanteessa, jossa ajatteli sitä nauttivansa. Mitä muuta tuo on kuin riippuvuuden oireilua?

    Voin suoraan sanoa, että hiukan paheksun sitä, miten menestyvät ihmiset ja tavalliset perheenäidit tekevät someen päivityksiä, joissa keskipisteenä on kuva skumppalasista. Tämä sitten yhdistetään sanoissa ja kuvissa rentoutumiseen, hauskanpitoon, ystävien seuraan, itsensä palkitsemiseen… Jopa menestymiseen. Tämä on minun silmissäni aika vaarallista viestintää, koska siinä alkoholinkäyttöä pestään puhtaaksi ja jopa liitetään suoraan myönteisiin asioihin.

    Eihän minun skumppalasini voi olla mikään ongelma, kun hymyilen sen takana valkaistua hymyäni, minulla on ystävät ympärilläni ja tämä on palkinto taas yhdestä menestyksekkäästä työviikosta! (Verratkaa tätä mielessänne siihen, että joku hiukan homsuinen setämies julkaisee kuvan itsestään ja kaljapullosta. Se on niin eri asia…. Mutta miksi?)

    1. Näin juuri! Tosin täytyy myöntää, että olen itsekin postaillut tuollaisia alkoholikuvia aiemmin, kun pidin sitä ihan normaalina juttuna ja ajattelin (valehtelin itselleni), ettei alkoholi ole mulle mikään juttu. Mutta silti tunsin himoa alkoholiin. Pystyin kyllä tahdonvoimalla päättämään, että en juo edes sitä yhtä siideriä tai lasillista viiniä, mutta kieltäminen vaan kasvatti sitä himoa. Tuntuu hurjalle tästä kirjoittaa ja samalla myöntää, ettei suhteeni alkoholiin olekaan ollut niin neutraali kuin olen uskotellut sen olevan. Luultavasti hyvin harva alkoholia kohtuullisesti käyttävä ihminen voi suhtautua alkoholiin täysin neutraalisti ja siten, ettei se ole ”palkinto” jostain.

      1. Sen verran täsmennän mainitsemaani paheksuntaa, etten itse ole absolutisti enkä koskaan menisi moittimaan ketään yksittäistä henkilöä niistä skumppalasijulkaisuista. Minua enemmänkin kauhistuttaa se, millaisen viestin ne välittävät ja millainen kulttuuri niissä on taustalla (vaikka se kulttuuri tosiaan koskee monia ihmisiä ja on oikeastaan valtavirtaa!).

        Mielestäni on tärkeää olla päihteidenkäytön suhteen rehellinen, koska juuri rehellisyyden puute on usein läsnä päihdeongelmissa ja antaa väärää viestiä myös muille. Tästä syystä itse vältän alkoholinkäyttöä oikeuttavaa puhetta, vaikka alkoholia käytänkin. En esitä skumppalasia soveliaana pokaalina saavutukselle kuin saavutukselle tai puhu viinin juomisesta luonnollisena osana ”hyvää” syömistä. Toivon, että muutkin miettisivät tarkkaan, ennen kuin tekevät niin!

        Kyllähän meillä ihmisillä on monenlaisia paheita ja puutteita, enkä olisi niistä ketään kovin herkästi tuomitsemassa. Mutta se miten asiat esitämme ja miten niistä puhumme julkisesti, rakentaa maailmaa ja kulttuuria ympärillämme. Emme julkaisisi itsestämme kuvaa tupakka huulessa (tai kaikki eivät ehkä julkaisisi itsestään kuvaa edes käsi sipsipussissa). Tai jos julkaisisimme, emme ainakaan käyttäisi tätä kuvastona hauskanpidon, sosiaalisuuden ja menestyksen esittämisessä. Ei se olisi mitenkään glamorous! Ei ole nähdäkseni syytä, miksi meidän tulisi käyttää alkoholia yhtään enempää osana tällaista kuvastoa. Se, että monet eivät näe tässä ongelmaa ja että tämä on tosiaan yleistä ihan tavallisille ihmisille, kertoo syvemmällä kulttuurissamme olevasta epäkohdasta.

        Minusta on hieno juttu, että olet miettinyt omaa alkoholinkäyttöäsi ja myös jakanut aihetta koskevan hyvän pohdinnan kanssamme! Kiitos siitä, tällaista tarvitaan!

        1. Juu, tätä juuri pohdin tuon mainonnan osalta. Mainontahan myös luo vahvoja mielleyhtymiä siitä, että alkoholi tuottaa kaikenlaisia positiivisia tunteita. Mainoksissa kupliva siideri yhdistetään rentoon fiilikseen, yhdessäoloon ja hauskanpitoon. Eikä kukaan kyseenalaista sitä, vaikka ihan se sama alkoholi aiheuttaa aika paljon pahaa maailmassa. Mutta tosiaan, kun näitä asioita nostaa esille, saa äkkiä ikävän moralisoijan maineen. Ei ole kovin mediaseksikästä nostaa esille sitä puolta, että ihan kuka meistä vaan voi tulla riippuvaiseksi ja ehkä jo huomaamattaan on sitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *