Mitä mieltä saa julkisesti olla? Olen kirjoitellut blogiin juttuja asioista, jotka pureutuvat syvälle ihmisyyteen. Olen kirjoittanut aiheista, jotka jakavat mielipiteet radikaalisti ja ovat hyvin henkilökohtaisia. Olen ottanut tietoisen riskin saada negatiivista palautetta ja jopa vihapuhetta osakseni. Kun nyt pitkästä aikaa kirjoitin mielestäni kevyemmästä aiheesta, en osannut odottaa saavani siitä valtavaa palauteryöppyä niskaani. Helle ja siitä valittaminen olikin todella arka aihe! Saako helteestä (tai ylipäätään säästä valittaa)? Saako valittaa siitä, ettei saisi valittaa? Saako ärsyyntyä siitä, että on helle tai siitä, ettei saisi ärsyyntyä helteestä? Helle-keskustelu on lähtenyt lapasesta. Useamman ystävän fb-seinällä tämä aihe on todella nostattattanut tunteita. Kyse ei taida olla pelkästään kuuman kelin pehmittämistä päistä vaan yleisemmin keskustelukulttuurista.

Kirjoitin tunteita herättävän tekstini siitä, että suomalaiset valittavat helteestä. Olin sitä mieltä, että helteestä valittaminen on turhaa, koska valittaminenen ei muuta millään tavalla olosuhteita vaan ehkä jopa pahentaa omaa oloa. Jos kelailee kovasti päässään asioita, joita ei saa sään vuoksi tehtyä, niin kyllähän se v*ituttaa. Tulin myös maininneeksi, että itse pidän näistä lämpötiloista. Tätä ei olisi pitänyt mainita, koska teksti ymmärrettiin siten, että mielestäni ei saisi valittaa helteestä, koska minä nautin siitä. Toin asian esille huonosti ja provosoivasti. Siitä otan täysin itse vastuun. Tuntuu silti huvittavalta, että keskustelu on saanut näin suuret mittasuhteet. Sama pätee yleisesti netin keskustelukulttuuriin. Joko olet puolesta tai vastaan. Mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä saisi kunnon sodan aikaan.

Kolmistaan-blogin kirjoittaja Karoliina Sallinen kirjoitti siitä, mitä uskaltaa blogiin kirjoittaa ja kuinka on oltava tarkka sanojensa asettelussa, ettei loukkaisi sanoillaan ketään tai tulisi ymmärretyksi väärin. Tekstin voi lukea täältä. Kun kirjoitan blogia, olen yrittänyt tiettyjen asioiden kohdalla korostaa sitä, että tämä on minun mielipiteeni. Ei yleinen julistus tietyn asian puolesta tai tiettyä vastaan. Olen myös yrittänyt tuoda esiin asian useammasta eri näkökannasta, ottaen huomioon erilaiset mielipiteet ja pyrkien ymmärtämään omastani eroavaa mielipidettä. Aina se ei ole mennyt maaliin.

Tuntuu, että nykyisin aiheesta kuin aiheesta on oltava vahvasti tiettyä mieltä. Joko puolustan tai sitten vastustan. Jos kyseenalaistan hiukan jotain osaa asiasta, olen automaattisesti asiaa vastaan. Olen jopa samassa keskusteluketjussa saanut kuulla olevani suvakkihuora ja rasisti. Olen myös silloin tällöin ollut äärifemakko ja toisten mielestä taas raiskauskulttuurin kannattaja. Leima otsaan välittömästi. Keskustelussa ei voi edes yrittää ajatella toista näkökulmaa ja yrittää ymmärtää sitä. Ylipäätään nettikeskustelussa ei koskaan näe lauseita: ”Miksi ajattelet näin?” tai ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta ymmärrän mielipiteesi.” Toisen mielipidettä ei haluta ymmärtää. Se halutaan ampua alas kovilla aseilla. Enkä ole tässä asiassa itse yhtään sen parempi. Helposti provosoidun itsekin keskustelussa puolustamaan omaa näkemystäni. Tapahtuisiko kasvotusten näin? Tuskin.

Mitä saa sanoa ja miten? Pitääkö olla olematta mitään mieltä, ettei herätä kenessäkään mitään tunteita? Olla väritön ja mauton? Mikä mielipide on väärä mielipide? Onko hyvä vai huono asia, että nettikeskusteluissa mielipiteet polarisoituvat?

P.S. Minullakin on tukala olo tässä helteessä ja minuakin hikoiluttaa. Enkä saa tehdyksi kaikkea sitä, mitä haluaisin tehdä. Edes sää ei ole asia, josta voisi olla tiukasti vain yhtä mieltä. Jos saisin valita, +27 riittäisi. Mutta kun en voi säätä säädellä, yritän hyväksyä sen, millainen se on. Ja jos valittaminen helpottaa oloa, niin saa valittaa vapaasti. Ei se minun nautintoani lämmöstä vähennä.