Kissat, nuo rakkaat kusipäät

DSC_0593.JPG

Meillä on aina ollut eläimiä, koiria sekä kissoja. Nuorempana olin ehdottomasti koiraihminen ja ajattelin, että kissat ovat vähän tylsiä eivätkä ne ole seurallisia. 12 vuotta sitten olin tilanteessa, että asuin kerrostalossa ja kaipasin kovasti lemmikkiä. Koira ei kuitenkaan sopinut sen hetkiseen elämäntilanteeseen, joten kotiimme muutti Svante, venäjänsininen. Minulla ei vielä silloin ollut lapsia, joten purin kaiken hoivaviettini Svanteen. Se kulki mukanani joka paikkaan, koska kärsi eroahdistuksesta. Kyllä, kissatkin voivat kärsiä yksinäisyydestä. Svante yritti aina lähteä perääni ja ulko-ovi piti aina pitää lukossa, ettei se pääsisi karkaamaan ovesta. Poissaollessani se roikkui ulko-oven kahvassa ja repi oven tiivisteet riekaleiksi. Svante oli nuorena kollina todella rasittava tapaus. Mourusi öisin ja repi pilalle ovien tiivisteiden lisäksi sohvan ja muutamat ovien karmit. Silti se oli niin rakas, ettei hetkeäkään käynyt mielessä kissasta luopuminen. Sen sijaan päätimme ratkaista eroahdistusongelman hankkimalla sille kaveriksi toisen kissan. Niinpä meille muutti toinen venäjänsininen, Viivi. Svante rauhoittui välittömästi, kun sai seuraa lajitoverista. Sen sijaan Viivi alkoi tuhota kotiamme järjestelmällisesti.

DSC_1017.jpg

Tällä hetkellä kodissamme asuu kolme kissaa. Svante ja Viivi ovat saaneet seurakseen Hillan, eurooppalaiskissan, joka tottelee myös nimeä Pikkunilkki. Svante on nykyisin leppoisa ja sylissä viihtyvä vanha herra, joka ei pienistä hermostu. Ei oikeastaan mistään. Paitsi, jos yöllä on kauhea nälkä eikä ruokakupissa ole ruokaa. Silloin se huutaa todella kovaa. Olen varma, että sen raksujen loppumisilmoitus kuuluu naapuriin saakka. Hilla on hurmaava neitokainen, joka osaa näyttää maailman suloisimmalta ja viattomimmalta pikkukissalta. Se on kuitenkin susi lammasten vaatteissa. Aivan mahdoton anarkisti, joka pudottelee maljakoita, heittää lelunsa vesiastiaan ja kaataa joulukuusen. Viiviä ei juuri päivisin näy. Sen sijaan se aktivoituu yöaikaan, kun Hilla kiskoo vieressäni unia. Viivin spesialiteetti on haikea mau’unta, joka yöaikaan kuulostaa varsin kovaääniseltä. Sen lisäksi se käy öisin leikkimässä poikani legoilla ja terottaa kynsiään kaikkialle muualle, paitsi kynsien teroitukseen tarkoitettuihin kohteisiin.

Viime yö oli katastrofiyö. Viivi on saanut päähänsä, että kaikki (mistä tahansa löytyvät) vaatteet ovat saaliita. Se varastaa pyykkikorista pyykkiä tai jos lapsilta on jäänyt lattialle sukat, nekin kelpaavat. Se kantaa vaatteita hampaissaan ympäri asuntoa ja lopulta tuo ne sänkyni viereen koko ajan kovasti maukuen. En ymmärrä, kuinka on mahdollista edes maukua niin kovaa, kun samaan aikaan on suussa kalsarit. Ilmeisesti odottaa minulta kehuja klo 2 yöllä. Hienot on saaliit! Viime yö ei ollut poikkeus. Saalista esiteltiin jälleen sillä seurauksella, että myös Hilla heräsi ja huomasi olevansa nälkäinen. Se tuli kertomaan asiasta puskemalla ja kävelemällä ylitseni. Yritin töniä sen alas, mutta se kiipesi uudelleen päälleni. Karjaisin sille vihaisesti, että saisi odottaa aamuun saakka. Hillan mielestä asia ei kuitenkaan ollut näin. Se lähti alakertaan ja löysi eteisestä täyden roskapussin, jonka olin sinne nostanut aamua varten. Kuulin, kuinka muovipussi alkoi rapista alakerrassa. Yritin huutaa sille herättämättä koko taloa, mutta rapina vain yltyi. Lopulta oli pakko nousta ja juosta portaisiin saakka, jolloin Hilla tuli vauhdilla takaisin ylös. Tuntia ennen kellon soittoa heräsin pahaenteiseen ääneen alakerrasta. Svante oksentaa! Mietin hetken, juoksenko pelastamaan sohvan vai nukunko nyt ja siivoan aamulla. Päädyin siihen, että nukun. En kuitenkaan saanut enää unta miettiessäni, kuinka paljon pyykkiä minua heti aamusta odottaa. Lopulta nousin ja raahauduin alakertaan. Oksennukset oli yllättäen lattialla eikä sohvalla. Eteisessä oli roskapussi avattuna ja sieltä oli kaivettu esiin tyhjä kissanruokapakkaus. Se löytyi tarkkaan nuoltuna ja pureskeltuna matolta. Kastikkeet imeytyneenä eteisen valkoraidalliseen mattoon. Härkää tomaattikastikkeessa.

Joku vielä ihmettelee, miksi kissat ovat muka ihania! No juuri tästä syystä. Ihan hirvittävän raivostuttavia ja ihan hirvittävän rakastettavia. Ehkä ensi yönä saan nukkua. 180 senttiä leveässä sängyssä on minulle tilaa noin 30 senttiä, koska kummallakin puolella nukkuu leveästi kissa.

IMG_5820.jpg

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Onko täällä liian kilttejä aikuisia?

baby-1681181_1920.jpg

Näin joulun alla lapsille muistutetaan, että pitää olla kiltisti. Tontun mokomat kirjoittelevat muistiin, miten on tullut käyttäydyttyä. Lapsi oppii jo varhain, millainen käytös on hyväksyttävää ja millä tavoin reagoimalla saa vanhemmiltansa suurimman mahdollisen hoivan ja huomion. Aivan pieni lapsi on täysin riippuvainen hoivasta ja häneen sitoutuneesta hoivaajasta. Hylkääminen tarkoittaisi elämän loppumista. Meihin on sisäänrakennettuna pelko hylätyksi tulemisesta ja se ohjaa sisäisiä toimintamalleja, jotka ovat varhaislapsuuden jälkeen suhteellisen pysyviä ja toistuvat ihmissuhteesta toiseen. Jokaisella ihmisellä on tietyllä alueella ”ydinhaavoittuvuuksia”, jotka liittyvät hylätyksi tulemisen pelkoon. Joillain pelot näkyvät itsetunnon pönkittämisenä jopa toisten kustannuksella, joillain taas pakottavana tarpeena olla muille mieliksi. Osa pelkää päästää ketään lähelle, koska on oppinut, että antautuminen läheiseen suhteeseen tarkoittaisi hallinnan menettämistä ja toisen kontrollin alle joutumista. Monesta lapsesta kasvaa liian kiltti aikuinen, joka unohtaa omat tarpeensa yrittäessään miellyttää muita.

Onko sinulle koskaan sanottu: ”Älä itke!” tai ”Ei saa kiukutella!”? On tietysti tilanteita, joissa on opittava hillitsemään tunteitaan. Monesti esimerkiksi kaupan sovituskopissa tekisi mieli heittäytyä lattialle itkemään, kun on hiki, nälkäkiukku ja ärsytys, mutta useimmat aikuiset pystyvät näissä tilanteissa hillitsemään itsensä. Osa tunteista, esimerkiksi ilo, rakkaus ja empatia mielletään positiivisiksi ja hyväksyttäviksi. Sen sijaan viha, kateus ja ärtyneisyys ovat selvästi negatiivisia ja kiellettyjä tunteita. Ne ovat kuitenkin tunteita siinä, missä muutkin tunteet ja kuuluvat ihmisyyteen. Lähimmissä ihmissuhteissa myös näiden tunteiden ilmaiseminen pitäisi olla hyväksyttävää. Jos jo lapsuudessa on oppinut, että negatiivisia tunteita ei saa näyttää, voi olla vaikeaa edes tunnistaa itsessään näitä tunteita. Liian kilteistä lapsista kasvaa räjähdysherkkiä aikuisia. Padotut tunteet pyrkivät jossain vaiheessa elämää ulos jotain reittiä. Tai voivat sairastuttaa ihmisen.

Liian kiltti pelkää pahoittavansa toisten mielen. Liian kiltin ydinhaavoittuvuus on pelko tuntea ja ilmaista omia tunteita. Liian kiltti pelkää, ettei ole sen arvoinen, että olisi oikeutettu ilmaisemaan omat tarpeensa. Sen sijaan hän haluaa miellyttää muita itsensä kustannuksella. Liian kiltti ei uskalla sanoa toiselle, jos joku asia ärsyttää. Joskus tämä johtaa siihen, että liian kiltti tulee loukanneeksi toista enemmän sillä, ettei ilmaise ajoissa tunteitaan. Liian kiltti tuntuu jokaisessa ihmissuhteessaan etäiseltä, koska ei kykene näyttämään koko tunteidensa kirjoa. Hän pystyy antamaan itsestään silloin vain puolikkaan.

Haitalliset toimintamallit ovat suhteellisen pysyviä, mutta tunnistamalla ne itsessään, voi niihin tietoisesti vaikuttaa. Ihminen voi hajota ihmissuhteessa, mutta myös rakentua. Turvallisessa ihmissuhteessa voi opetella pois haitallisista toimintamalleista. Mitäpä, jos ensi kerralla ollessasi tyytymätön ravintolaruokaan, sanot asiasta tarjoilijalle sen sijaan että valheellisesti kehuisit annoksen maasta taivaaseen? Tai jos et ole tyytyväinen kampaajan työn jälkeen, sanot mielipiteesi ja pyydät häntä korjaamaan sitä? Tai treffeillä kiität kauniisti ja kerrot, että toista kertaa ei nähdä?

Loppuun aiheeseen liittyvä ajatelma, jonka kirjoitin muutama vuosi sitten. Se tuntuu kovin henkilökohtaiselta, mutta laitan sen silti tähän.

Miksi en saanut olla minä? Miksi vaadittiin enemmän?

Ei saa tuntea, ei saa paljastaa liikaa.

Ei saa päästää ketään lähelle

Ettei kukaan voi loukata.

Ettei kukaan voi hylätä.

Ympärillä muuri, antaa suojaa, estää elämästä.

Tunnen toisten tunteita, en omia. Jos tunnen, minua voi satuttaa.

Jos annan liikaa itsestäni, menetän hallinnan.

Elän jonkun muun elämää

kukaan ei elä minun elämääni.

Vaadin muita tekemään minut onnelliseksi. Sysään vastuun muille.

Ennakoin, vaistoan, huolehdin, suojelen. Pelkään.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä