#whenimnotdating – 10 hyvää syytä olla deittailematta

dog-1798158_1920.jpg

Olen viime aikoina postaillut useampia tekstejä siitä, mikä sinkkuudessa on ikävää ja miksi haluaisin parisuhteen. En ole muuttanut mieltäni. Toivon edelleen, että jonain päivänä minulla on oma luottoihminen, jonka kanssa tehdä elämästä omannäköinen seikkailu. Ennen sitä seikkailen yksin, eikä sekään ihan huono vaihtoehto ole. Sinkkuudessa on paljon myös hyviä puolia, joiden vuoksi mieluummin on yksin kuin ”kenen tahansa” kanssa. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt #whenimnotdating-ilmiö. Sinkut kertovat, mihin kaikkeen mukavaan voi käyttää aikaansa treffeillä juoksemisen sijaan.

Myönnän joitain kertoja peruneeni jo sovitut treffit sen vuoksi, että mukavuudenhalu on vienyt voiton. Jos vaihtoehtona on ilta yksin saunoen, tehden hyvää ruokaa vain itselle ja katsellen telkkarista lempisarjaa niin monta jaksoa putkeen kuin huvittaa, versus ilta tuntemattoman ihmisen kanssa kahvitellen, niin helposti valitsen ensimmäisen. Moni mies haluaa heti treffeille. Kun on vaihdettu muutama ajatus Tinderissä, niin heti pitäisi nähdä. ”Koska vain näkemällä tietää, onko kemiaa enkä etsi vain kirjekaveria”. En minäkään etsi kirjekaveria, mutta en myöskään halua tuhlata kallisarvoista vapaa-aikaani huonoihin treffeihin. En viitsi lähteä jokaisen kiinnostuneen kanssa kahveille ihan vain katsomaan, olisiko kemiaa. Ensin haluan vakuuttua, että tämän ihmisen kanssa voisi olla mukavaa viettää aikaa ja yhteisiä juttuja, joista riittää juteltavaa. Juttelen toki sujuvasti vaikka auton vanteista, mutta se ei ole juttu, mitä parisuhdeihmiseltä haluan.

Neljän vuoden aikana olen käynyt niin monilla treffeillä, että en enää muista kaikkia. Nyt on deittiähky. Käytän mieluummin sen ajan johonkin muuhun. Kun en deittaile, voin lapsivapailla tehdä mitä huvittaa. Aika usein huvittaa vain katsella Netflixiä ja lököillä verkkareissa villasukat jalassa. Monesti myös lasten lähdettyä suuntaan suorinta tietä kauppaan ja teen juuri sellaista ruokaa, kuin itse haluan. Voin myös ostaa jotain herkkua ilman, että kukaan tulee osingoille tai valittaa asiasta. Saan siis syödä kaiken ihan itse. Kun olen yksin kotona, en koskaan meikkaa enkä laita hiuksia. Voin kulkea ihan räjähtäneen näköisenä, koska kukaan ei ole näkemässä. Jos iskee inspiraatio lähteä esimerkiksi lenkille, voin lähteä sinne heti eikä tarvitse odotella, että toinen on valmis. Voin myös kuunnella vain sellaista musiikkia, josta itse pidän. Ja jos jos oikein hyvä biisi osuu kohdalle, voin tanssia typerän näköisesti musiikin tahdissa. Tai jos musiikki koskettaa ja alkaa itkettää, voin tirauttaa pienet itkut ilman, että tarvitsee selitellä asiaa kenellekään. Saan myös kirjoittaa koska tahansa, kun inspiraatio iskee. Toisin sanoen, voin paneutua omiin harrastuksiin juuri niin paljon kuin huvittaa.

Koska yksin on kohtuullisen hauskaa, minusta on tullut nirso seurani suhteen. Seuran on siis oltava omaa seuraani mukavampaa. Jos joskus käy niin ihmeellisesti, että sinkkuaikani päättyy, kaipaan edelleen omaa aikaa. Pitkän sinkkuajan paras oppi on ollut juuri se, että on oppinut nauttimaan myös yksinäisyydestä. Parisuhteessa olevat sietävät yksinäisyyttä huonommin kuin sinkut (näin kertoo aiheesta tehty tutkimus). Voin allekirjoittaa tämän. Avioliittoni aikana en osannut olla yksin. Yksinäiset illat olivat vain toisen odotusta ja ajan tappamista. Uskon, että parisuhteessa voi olla onnellisempi, kun antaa toiselle tilaa ja ottaa sitä myös itse. Mutta nyt nautin sinkkuuden eduista niin kauan kuin tätä elämänvaihetta riittää. Millaisia juttuja sinä teet silloin, kun olet yksin?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli

Kamalimmat joululaulusanoitukset

lantern-2988537_1920.jpg

On ensimmäinen adventti ja joululaulut soi iloisesti, tai vähemmän iloisesti joka paikassa. Ei pidä käsittää väärin, olen jouluihminen ja rakastan näitä ihanan kamalia joululauluja. Jäin yhtenä iltana pohtimaan niiden sanoituksia. Osasta on aika ajanut sen verran ohi, että ne ovat vaikeasti avautuvia tai nykykuulijan korvaan hassuja tai vähintäänkin arveluttavia. Kovin iloista meininkiä ei suomalaisessa joululauluperinteessä ole. Niissä harvoissa iloisissakin muistutellaan, että ei tämä hauskuus kauan jatku. Ranteet auki! Tässä tulee lista kamalimpia suomalaisia tai suomeksi käännettyjä joululauluja! (Joita minäkin kyyneleitä silmäkulmasta pyyhkien joka joulu kuuntelen suurella hartaudella.)

Hei tonttu-ukot hyppikää. Iloinen rallatus, jossa lopussa kuitenkin todetaan, että ”hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä”. Ei kovin valoisa näkemys elämästä tässä biisissä. Tämä, jos mikä altistaa joulun jälkeiselle masennukselle. Taas se on ohi, riemun raikkahin aika, ja paluu synkkään ja ikävään elämään on edessä. Onneksi sitä kestää vain hetken.

Konsta Jylhän Joululaulu. ”Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon”. Tästä ei sanoitus enää paljoa voi surullisemmaksi muuttua. Jos ei vielä ole itkettänyt, niin nyt itkettää! Synkistellään oikein kunnolla, niin tulee joulufiilis. Ja tuo kalmisto puistattaa.

Kolme yötä jouluun on. ”Laskin aivan itse EILEN, kun näin silmät tonttusen”. Eli oliko niitä öitä eilen kolme, mutta nyt itseasiassa enää kaksi? Pitäisikö tätä siis laulaa kaksi yötä ennen joulua vai oliko niitä sittenkin eilen neljä ja tänään kolme?

Me käymme joulun viettohon. ”Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää”. Kyllä, aivan turhaa kaikki. Samassa laulussa todetaan: ”laps hankeen hukkuu, unhoittuu.” Voin kertoa, että ala-asteikäinen ei ymmärrä sanojen kuvaannollisuutta. Lapsi hukkuu hankeen ja unohdetaan sinne. Karmaisevaa.

Varpunen jouluaamuna. ”Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen.” Lapsena en ymmärtänyt, mikä on tuo einehe. Asiayhteydestä toki pystyi päätellä, että puhutaan ruoasta. Jossain vaiheessa arvelin, että varpusraukalle on annettu vain eineksiä.

Joulupukki suukon sai. ”Voi mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää tään, että joulupukki suukon sai”. Veikkaan vahvasti, että nauru ei olisi se ensimmäinen reaktio isillä.

Joulupukki matkaan jo käy. ”Ei itkeä saa, ei meluta saa.” On se nyt kumma, että ei saa itkeä, jos itkettää! Ja pitäisi vain olla hiljaa. Kaiken lisäksi ”tonttu voi tulla ikkunan taa”. Olen saattanut lukea liikaa Fingerporia, kun tuo kuulostaa korvaani vähintäänkin epäilyttävältä.

Soihdut sammuu. ”syövät paistia ja juovat lientä” ja illan päätteeksi hiivitään sillan alle. Aika veitikkaisia nämä tontut!

Hoosianna, Daavidin poika! Jännän nimen keksinyt tämä Daavid pojalleen.

Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Sinänsä kaunis joululaulu, mutta synkkyydessään omaa luokkaansa. Jätetyn naisen riipivä tilitys siitä kuinka ”kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi, kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet.” Niin, että tuikkikaa nyt vielä tähtisilmät, kohta loppuu sekin ilo. Lapsena mietitytti myös, että kuka tai mikä on ”muinen lasna”.

Kymmenen tuttua, ihanaa ja kamalaa suomalaiseen jouluun kuuluvaa laulua. Täytynee laittaa ne taas soimaan, että voi vaipua synkkyyteen ja tuntea joulun tunnelman.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä