Saako hyvää tekemällä ansaita Suomessa?
Tänään on julkisuudessa riepoteltu Brother Christmas ry:n toimintaa. En tapauksen taustoja sen kummemmin tiedä, enkä puolustele ketään tai ole ketään vastaan. Silti tämmöisen kohu-uutisoinnin keskellä tulee mieleen, miksi halutaan vahinkoa toiminnalle, jolla on autettu todistettavasti monia? Eikö Suomessa ole muutenkin aivan liian vähän niitä, jotka käyttävät aikaansa tehdäkseen jonkun ihmisen elämästä paremman? Olen miettinyt suomalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja. Auttamista arvostetaan ja se on helposti mediahuomiota saava aihe. Kuka olisi sitä mieltä, ettei hädässä olevaa lähimmäistä pidä auttaa? Jokainen vähänkään empatiaa tunteva ihminen ajattelee auttamisen olevan hieno juttu. Kunnes mieleen hiipii ajatus, että joku saa auttamisesta rahaa itselleen? Siinä hetkessä hyviksestä muuttuu pahis. ”Vetää varmasti välistä isoja summia”. Nähdäkseni jokainen työtä tekevä odottaa saavansa työstä asianmukaista palkkaa. Jollain hyväntekijänkin on elätettävä itsensä ja perheensä.
Olen jo aiemmin muutaman teologikollegan kanssa keskustellut auttamisen etiikasta. Voiko auttamisella työllistää itsensä? Voiko auttamisesta tehdä bisnestä? Kuinka paljon auttamisella saa tienata? On selvää, että avustusjärjestöjen talousasioiden hoidon on oltava läpinäkyvää, jottei väärinkäytöksiä tule. Rikastuminen hyvää tekemällä ei ole tarkoituksenmukaista. Liiketoiminnassa tarkoituksena on aina voiton maksimointi. Keinot tähän voivat joskus olla kyseenalaisia, mutta silti yrityksen johtajilleen maksamat palkat harvemmin aiheuttavat kahvipöytäkeskusteluja kummoisempia jupinoita. Yrittäjä on palkkansa kovalla työllä ansainnut. Näin minäkin ajattelen, koska tiedän, ettei yrittäjyys tarkoita automaattisesti leveää leipää. Yrityksen toiminta on aina jonkun tahon rahastamista. Asiakkaan tarpeisiin vastaamista tuotteen tai palvelun muodossa. Usein myös sitä, että luodaan asiakkaalle tarve, jota ei luonnollisesti edes olisi. Onko oikeampaa ansaita elantonsa puhtaasti voiton maksimointiin pyrkivän yrityksen palveluksessa kuin hyvää tekemällä?
Sama ilmiö toistuu kaikilla ihmislähtöisillä aloilla. Sairaanhoitajien pitäisi tehdä työtään pelkästä tekemisen ilosta, ja jos he vaativat työmääräänsä ja työn vaativuuteen ja vastuuseen vedoten lisää palkkaa, ovat he ahneita. Ihmisten auttamisen pitäisi aina olla pelkästään hyvään tahtoon perustuvaa. Hyvää tekemällä ei ainakaan saa ansaita liikaa.