Kun mä haluaisin suojella sua kaikelta - eli kiusaaminen & päiväkodin aloitus

Tänään oli se päivä kun mulle äitinä konkretisoitui se ettei kaikki langat olekaan omissa käsissäni. Olen ihan hippasen vajaasta viidestä äitivuodestani ollut kotiäitinä melkein kolme vuotta ja niistäkin kahdesta lopusta "vain" koulussa ja siltikin hyvin tiiviisti kiinni esikoisessani koska pahimmat astmavuodet osuivat juuri tähän kohtaan.

Viisi vuotta olin kaiken informaation viemäri hyvässä ja pahassa. Kotona otin vastaan ihan kaiken, kuulin ne kivat jutut ekana, ja olin turvana kun otsa piti teipata kiinni Lego-onnettomuuden jälkeen. Nyt kuitenkin töiden alkamisen myötä vastuuta on luonnollisesti siirtynyt enemmän varhaiskasvatuksen kuin isänkin puolelle - enkä sano lainkaan että tämä olisi huono asia. Mutta outoa se on.

Tuntuu voimattomalta kun päiväkodista tulee viesti että E:lle on tapahtunut pieni onnettomuus ja tarvitsee lääkäriä - ja ensimmäistä kertaa se en ollut minä joka sinne Pikku Jättiin lähti. Vaikka tiesin ettei hänellä mitään hätää ole, isähän on yhtä hyvä turva (ellei jopa parempi).

Ja jos äidille ei tule avutonta tunnetta siitä että on kaukana töissä samalla kun oman pojan leukaa tikataan lääkärissä, tulee se viimeistään silloin kun kuulee ettei kiusaaminen ole loppunutkaan.

Kiusaaminen, voi perkele mikä syöpä sekin on.

Tämä oli rehellisesti sanoen sellainen asia mihin en osannut vielä tämän ikäisten kanssa varautua. Olin henkisesti varautunut flunssakausiin ja noroviruksiin, en siihen että satutetaan henkisesti syrjimällä tai haukkumalla vaatteita. Jos minä en ollut varautunut tähän niin mites tuo kuukauden vajaa viisi vuotias?

Tuo, kovapäinen herkkä poika. Hän joka on maailman kiltein kaikille mutta opettelee kuitenkin vielä sen kanssa ettei isommat ryhmäleikit ole se vahvuus. Halu tehdä asioita on suuri mutta kuitenkin lannistus meinaa viedä liian usein voiton, "en mä osaa". Miten mä suojelisin sua pientä kaikilta loukkauksilta? Se on niin jumalattoman epäreilua touhua. Jättää toinen yksin ja sanoa "ei me haluta sua leikkiin mukaan".

Mä muistan kun me tutustuttiin E:n kanssa päiväkotiin yhdessä ja kannustin siinä että kannattaa mennä vaan rohkeasti kysymään saako tulla mukaan leikkimään - ja se ilo mikä kasvoille tuli kun otettiin mukaan leikkiin ja hyväksyttiin epäröimättä.

Sydän särkyy kun mä mietin kiusaamista. Miten mä suojelisin sun itsetuntoa, ettet mukautuisi kiusaajien tahtoon? ettet lannistuisi ja olisit just sellainen ku sä oot.

Mun pienisuuri poikani tykkää Spidermaneista, Ninjagosta ja My Little Ponysta. Ja E:tä on ivattu Ninjago-paidasta, siitä joka on hänen lempparipaita. Spiderman-asusta kuittailtiin tänään Halloweenjuhlissa. Mä toivon että E:lle riitti että hoitajat muistivat kehua miten hieno puku se on, tälle päivälle oli ihan riittävästi epäonnea.

Mä olen miettinyt että kiusataanko E:tä siitäkin koska hän tahtoo ottaa päikkärihetkiin pikkusiskonsa Pinkie Pien mukaan, enkä mä aio estää ottamasta. Ja samalla mä tahtoisin niin kovasti suojata häntä kiusaamisen mahdollisuudelta. 

Jokainen saa tykätä mistä tahtoo. Oli se sitten ponit, ninjat tai vaikka molemmat.

Nää lapset, kiusattu ja kiusaajat on alle viisi. VIISI. 

Miettikää oikeasti miten raakaa - tyypit ei ole edes kouluikäisiä ja nyt jo kuittaillaan toisille siitä kun tykätään eri asioista tai päätetään puolesta kenen kanssa leikitään ja ei leikitä.

Meillä toistetaan jatkuvasti sitä että ketään ei kiusata - ikinä.  Me toistamme E:lle että kiusaajat tekevät väärin ja siitä pitää aina sanoa hoitajille päiväkodissa että asia tulee aikuisten tietoon. Ja ryhmässä on kyllä huomioitu tilanne hienosti, toivon vain että se riittää katkaisemaan nyt ikävästi alkaneen kierteen. Joka päivä kun tulen kotiin tai haen itse lapset hoidosta mietin mitä saan kuulla siitä miten päivä on mennyt.

Mun sydän särkyy ja mä tahdon suojella sua ihan kaikelta vaikka tiedän etten aina voi.

Kommentit

Nypä
Karvasta ja makeaa

Tunnistan tuon tuskan, omaa alakouluikäistäni kiusattiin vuosia. Taistelu sitä vastaan oli kovaa ja vaatii paljon jämäkkyyttä. Sydän on särkynyt monta kertaa lapsen tullesa kotiin. 

Kiusaaminen on kamalaa ja pahimmillaan jättää syviä, ikuisia arpia. 

Sydömestäni toivon, että lapsesi kiusaaminen saadaan kuriin. Heti.

Ollaan me aikuiset vastuullisia, eikä käännettä katsetta pois. Ei hyväksytä kiusaamista missään muodossa, ei vähätellä tai mitätöidä. Seisotaan jokaisen lapsen puolella.

Purin tuntojani viimesyksynä julkisesti, kirjoitus on julkaistu myös Huono äiti yhteisössä:

Tiedättekö miltä tuntuu laittaa lapsi kouluun, kun et ole varma onko koulumatka turvallinen. Antaa ohjeita, että jokainen aikuinen auttaa mutta sinun pitää pyytää. Tarittaessa pyydä apua siltä pyörätiellä kävelevältä aikuiselta, vaikka hän onkin vieras. Onhan puhelin mukana?

Tiedättekö miltä tuntuu odottaa lasta kotiin; tuleeko kotiin pettynyt lapsi, jonka varpaita on tallottu ja reppu heitetty maahan. Ainakin on nimitelty. Sydän särkyy, kun taas käyt saman keskustelun; teot kertovat enemmän kiusaajasta kuin sinusta.

Tiedätkö miltä tuntuu huomata, ettei kiusaaminen olekaan loppunut vaikka sinä ja opettaja niin luulitte? Se vain taukosi hetkeksi, kun verkkoa kiusaajan ympärillä kiristettiin.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun taas hengität syvään ja kirjoitat asiallisen viestin kouluun, soitat taas opettajalle. Kerrot, että jos nyrkki heilahtaa, viet asian eteenpäin viranomaisille. Sitten ei enää keskustella.

Tiedättekö sen tunteen, kun et tiedä kenen ovelle menisit keskustelemaan, sillä sinä menisit, jos tietäisit oven, jonka takana kiusaaja asuu. Hengittäisit syvään, panostaisit asiallisuuteen, vaikka sisälläsi on alkanut jyllätä raivo.

Minä tiedän.

Sinä et toivottavasti tiedä mutta ole sinä se aikuinen, joka puhuu kotona kiusaamisesta. Käyt läpi, miksi on väärin kiusata ja kuinka lapsi voi auttaa itseään kiusatuksi joutuessaan. Tee selväksi, ettet tule hyväksymään kiusaamista missään muodossa. Auta lastasi ymmärtämään miksi kiusaaminen on väärin.

Asioiden piilottelu, häpeä ja hiljaisuus peittää usein kiusaamisen ja antaa kiusaajalle vallan jatkaa. Omalta osaltani minä katkaisen tämän häpeän ja piilottelun, lastani kiusataan eikä se ole lapseni syy. Tiedän, että se päivä, kun kiusaaminen loppuu, on lähellä, sillä olen noussut taistelemaan. Enkä aio hävitä. Onneksemme koulu on koko panostuksellaan asiassa mukana ja toimii tilanteessa vastuullisesti.

 

 

Kiusaaminen on, ainakin tauonnut jos ei loppunut, mutta sydän on rikki vieläkin.

 

 

 

Voi miten ihana teksti. Raastava mutta ihana ja kuvaava teksti liittyen kiusaamiseen.

Mahtavaa että olet pysynyt jämäkkänä! kiitos kommentistasi ja sanoistasi <3

Iida H (Ei varmistettu)

Moi Minna,

Halusin kirjoittaa, että hienoa kun tuet poikaasi ja taistelet hänen puolestaan. Älä myöskään pelkää hakea teille tukea perheneuvolasta/terveydenhuollosta ellet ole jo hakenut, yksin ei myöskään tarvitse jaksaa. Hyvä, että jaat huolesi esim. täällä etkä jää yksin musertavan tunteen kanssa. Mulla on 3,5- vuotias lapsi ja osaan hyvin samaistua. Ollaan opetettu, että tytöt ja pojat saavat leikkiä just niillä leluilla kuin haluavat. Pelottaa, millaista on isommassa päiväkodissa, johon siirtyminen on edessä vuoden päästä, onko siellä samanlaista joustoa sukupuoliroolien kanssa ja ohjataanko lapsia tarpeeksi leikkimään kaikkien kanssa. Musta sen pitäisi olla ihan ykkössijalla varhaiskasvatuksessa, että ihan oikeasti opetetaan, että kaikki otetaan mukaan leikkiin eikä ketään kiusata. Vasta sen jälkeen kaikki muu. Ja todellakin, kiusaaminen ei johdu siitä, että sun poika haluaa ottaa jonkun tietyn lelun päiväunille, vaan tämä asia ei jostain syystä ole tarpeeksi selvä siellä ryhmässä. Ymmärrän, että ryhmäkoot voi olla haastavia, mutta sitten voidaan skipata retket, askartelut ja ruokatavat siihen hetkeen, että kaikilla on oikeesti turvallista hoidossa. Kaikkea hyvää teille, olette varmasti ihana perhe.

Kiitos sanoistasi <3

Meilläkin on ollut onni tähän saakka varhaiskasvatuksen myötä koska ryhmät on ollut pienempiä. Isommissa ryhmissä on luonnollisesti isommat haasteet. Enkä epäile hetkeäkään etteikö nykyisessäkään ryhmässä tehtäisi töitä kiusaamisen välttämiseksi, mutta nyt täytyy asiaa edistää ehkä enemmän ja jämäkämmin. Ketään ei kiusata!

Kaikkea hyvää teille myös ja ihanaa syksyä!

Minnea
Minnean muruja

Mun sydän särkyy myös näitä asioita ajatellessa. Toivon, että tilanne saadaan teillä pian hallintaan, ja että kiusaaminen loppuu. Mitin myös, että miten noin pienet edes osaavat kiusata? Mistä se malli tulee? Isommilta lapsilta tai isosisaruksilta?

Lämpöä teidän viikonloppuun!

Kiitos Minnea! toivon todella myös ja että asia otetaan enemmän nyt käsittelyyn - syrjintä ja vaatteiden haukkuminen ei todellakaan ole ok. Mä mietin myös että miten ne edes osaavat - mutta se voi olla varmasti yksi vaihtoehto että mallia näkee muualla ja siihen ei ehkä olla aiemmin puututtu riittävän tiukasti. Mene ja tiedä mutta toivottavasti se loppuu - ihan kiusattujen ja kiusaajienkin edun vuoksi.

Ihanaa viikonoppua!

Rosanna (Ei varmistettu) http://rosannaofmay.blogspot.fi

Ihan kertakaikkisen kamalaa. Meidän päiväkodissa kiusaamiselle oli nollatoleranssi ja me aikuiset puututtiin kyllä lasten leikkeihin aina, jos joku yritettiin jättää ulkopuolelle ja kannustettiin leikkimään ihan kaikkien kanssa mitä vain. Myös pojat voi leikkiä vaikka poneilla ja lps:lla.

Myös mun sydän särkyy tästä. Miten pieni ihmisen alku vasta viisivuotias lapsi onkaan, en jaksa ymmärtää mikä saa niin pienen lapsen kiusaamaan.

Ihanaa miten olen saanut nyt useamman varhaiskasvattajan kommentteja ja näkökulmia aiheeseen - ja mahtavaa kuulla miten pieneenkin kiusaamiseen puututaan herkästi. Kuten mulle yksi sanoikin niin kiusaamista leikin muodossakin voi olla niin monenlaista ja pitää olla tarkkasilmäinen huomatakseen sen. Mä kunnioitan ihan jokaista varhaiskasvattajaa - teette upeaa työtä meidän lastemme eteen <3

Viisivuotias tosiaan on pieni eikä välttämättä kiusatessaan ymmärrä ollenkaan sen seurauksia ellei niitä käsitellä tai siihen puututa. <3

RH (Ei varmistettu) http://www.rakkaudellahenna.fi/

Tää tuntuu niin pahalta... Niin käsittämättöntä ja kamalaa, toivon niin todella, että kiusaaminen loppuu ja E saisi olla rauhassa ja leikeissä turvallisesti mukana ️

Ps. Kerro terveisiä, että Pinkie Pie on paras, ja E on paras, kun tykkää My little poneista ️

Ihana Henna!

Mä toivon todella myös - jokainen saa olla just sellainen kun on ja leikkiä että pukeutua kuinka tahtoo. Ja me pidetään siitä kiinni! mä kerron poniterkut E:lle <3

Hymyillään blogi (Ei varmistettu)

Voimia ikävään tilanteeseen . On myös hurjan surullista lukea tällaista. 5- vuotiaat lapset ovat vielä pieniä ja varmasti tunne menee edellä. Tehdään suuna päänä asioita ja loukataan kaveria. Jos jatkuva kuisaaminen ei lopu, voi syynä olla myös kiusaajan ikävät olot kotona. Suosittelen ottamaan yhteyttä lapsen vanhempiin jos lisääminen ei lopu. Paljon tsemppiä!

Kiitos sanoistasi <3

Näin varmasti on: he ovat vielä pieniä enkä todellakaan syytä kiusaajaa. Pienellä voi tunteet myllertää ja jokin syy siihen on että pitää purkaa ikäviä sanoja toiseen. Sanoinkin tuolla aiemmin että kiusaava lapsi ei välttämättä ymmärrä kiusaamisen seurauksia jos niitä ei käsitellä tai asioista ei puhuta. Varmastikin otetaan puheeksi vanhempien kanssa asiallisesti keskustellen totta kai.

Mira/Blinger Shimmer -blogi (Ei varmistettu) http://blingershimmer.blogspot.fi/

Päiväkotimaailmakin osaa olla uskomattoman raaka. :(

Sanopa muuta! mulle tuli ihan järkytyksenä että näihin asioihin joutuu puuttumaan jo nyt.

Sydän särkyy.

AnnukkaVuorela (Ei varmistettu) https://www.annukkavuorela.com

Tuo kiusaaminen on hirveetä. Eikä noin pienet vielä edes kunnolla ymmärrä, että mitä se oikeasti tarkoittaa, että syrjii/kiusaa toista. Jostain ovat vaan saaneet sen mallin. Ollessani koulussa töissä, oltiin usein aika kädettömiä kiusaamisen suhteen. Ainut mitä sait tehdä, oli pitää puhutteluja, niin lapsille kuin vanhemmille. Ja niitä puhutteluja pidettiin usein, mutta harvojen kohdalla niillä oli vaikutusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen itse lastenhoitaja. Minusta on todella outoa, ettei asioita päiväkodissa saada kuntoon. Minulla on aina periaate, että jokaisesta lapsesta pidetään huolta, että kaikilla on turva kun ovat vastuullani. Että minun vastuuni on huolehtia lapsesta kun vanhempi on hänet minun vastuulleni jättänyt. Kuitenkin kyse noin pienistä lapsista, aikuisia on päiväkodissa paljon ja tilanne pitäisi olla tiedossa. Että ihmettelen suuresti. Nyt pitänee pysyä tiukkana ja vaatia tilanteen selvittämistä. Mitkään selittelyt eivät lasta auta, vaan teot. Kauheasti voimia koko perheellenne.

laulau (Ei varmistettu)

Kauniit periaatteet ei aina auta, jos ryhmän "lapsiaines" on haastavaa, henkilöstön vaihtuvuus suurta tai on muita haasteita rakenteissa. :/ Sellaisissa ryhmissä ihan kaikki on paljon hankalampaa ja lapsilla ei ole niin johdonmukaista kasvuympäristöä kuin pitäisi. Ryhmät on niin erilaisia.

Mutta totta kai kaverisuhteiden harjoittelun ja tukemisen pitäisi olla varhaiskasvatuksessa ihan ykkösprioriteetti! Toivottavasti tilanne ratkeaa myös lapsesi ryhmässä.
-Paljon vakan sijaisuuksia tehnyt eri paikoissa

Kommentoi