Tsemppikerho

Minusta tuntuu, että Lilyssä ei ole tänä vuonna näkynyt samanlaista dieetti tai hyvänolon aaltoa, kuin viime vuonna?

Vai johtuuko tämä tuntuma vain siitä, että olen vaivihkaa ajelehtinut aiheen katvealueelle? Sinne, missä iltateen kanssa nautitaan sitruunamuffini (Pirkka tekee parhaimmat) ja perjantain ostoskärryyn eksyy croissant (kuvassa tietty maanantain kärry) ? 

O ou. 

Mitä tähän kaikkeen sanoisi vuoden takainen minäni?

 

 

Tsemppi päälle, hän huutaisi!

Ihminen on heikko, kun sellaisen linjan ottaa. Syyttää vähän paluushokkia, nyrpistelee nenäänsä räntäsateelle, kiukuttelee kylmyydelle, voivottelee väsymystä, herkuttelee tekosyillä, vannoo muuttuvansa tapoja maanantaina. Vähintään kuun alussa. Pikkujoulujen jälkeen. Niiskuttelun loputtua. Uuden vuoden alkaessa. Ehdottomasti ensi viikonloppuna. Sittenkin kaverin juhlien jälkeen. No seuraavien… ja mitä näitä nyt on?

Kolkutteliko jonkun muunkin omatunto? 

Minun ainakin. 

Elämäntapoja on kyllä muutettu, sen todistaa ostokärryn sisältökin. Vihreää ei ole unohdettu. Itseasiassa sitä on jopa lisätty, noilla päheillä Whole Foodsin kestokasseilla meinaan, heko heko ;)

Mutta ihan totta, ei se auta että lautasen sisältö on kunnossa, myös tekojen pitää puhua puolestaan!

 

 

En ikimaailmassa olisi uskonut, kuinka helppoa kovalla vaivalla opituista tavoista on lipsua? Ehkä helppous johtuu siitä, että tiukasta rytmistä ei ehtinyt muodostua vakiintunutta tapaa?

Puhun tässä yhteydessä tietenkin liikunnan puutteesta, sillä se on se, minkä vuoksi nyt on aika perustaa tsemppikerho.

Perusasiat ovat kunnossa. Ruokailussa on rytmit ja hyvät sisällöt. Mitä nyt joskus se muffini ja lauantai-croissant ;) Mutta ne eivät tee hallaa, mikäli jaksaa laittaa töppöstä toisen eteen. Ja minä en ole viime aikoina oikein jaksanut. 

Välillä ei ole ihan rehellisesti huvittanut tippaakaan ja toisena hetkenä sitä on mieluummin töiden jälkeen juonut kupposen kahvia ja katsellut rästiin jääneitä nauhoituksia telkkarista. Sitä on ollut vaan. 

Mutta huomaan että pienet fyysiset vaivat, sellaiset kuten jumissa olevat niskat ja kireät lihakset, alkavat pomppia mieleen tuon tuosta, ja se tarkoittaa että on aika ryhtyä tsemppaamaan.

Toisinsanoen, palata ruotuun!

Viime vuonna minun suurensuurena apuna olivat kuukausikatsaukset. Jokaisen kuukauden tsemppasin täysiä, sillä tiesin että ”joudun” tulla tunnustumaan teille kuukauden tulokset. Ja mikä apu teistä olikaan! Sain tsemppauksia, vertaistukea ja kannustusta. Se, että ahkeroinnin tulokset olivat julkisia, auttoi aivan mielettömästi jatkamaan eteenpäin.

Siksi sainkin idean, että tänä vuonna laitetaan hyvän olon tavoittelu käyntiin tsemppikerholla ja tsemppikatsauksilla. Seuraankin saa liittyä :) Lupaan siis kertoa teille taas tuttuun tapaan kuukauden plussat ja miinukset, onnistumiset ja sortumiset. Vähän vinkkejä siitä, kuinka itse onnistuin ja millä eväillä jatkan eteenpäin, miten säilyttää (edelleen) uudet tavat. 

Ja kyllä ne häämatkalla nautitut, kröhöm, muutamat herkut saisivat sulaa kesäksi. Valua sinne minne viime vuonnakin, Töölönlahdelle.

 

 

Ja niinkuin sanottu, onneksi ruokavalio (kuvassa muuten viime kesän vakkariruokani) on edelleen kunnossa. Se on jo paljon se, isoin urakka melkeimpä. Nimittäin muuttaa ruokatottumuksia ja annoskokoja. 

Sellaista siis täällä Makkarasukissa (niinkuin Ella F. sanoisi, hihi ) luvassa kevään aikana. Eka tsemppikatsaus julkaistaan helmikuun lopussa. Iik. Siinä välissä ajattelin kirjoittaa joka kuukausi ainakin yhden teemajutun, helmikuussa kenties pohtia sitä, miten muutoksen voisi aloittaa. Toiveitakin otetaan vastaan! Enkä todellakaan ole mikään ammattineuvoja, mutta katson jotain kokemusta omaavani, alle vuoden ja miinus neljäntoista kilon saldollani. Oho.

Perjantai on hyvä päivä aloittaa. Kaksi päivää vapautta edessä ja kirpeä pakkassää, kuka sitä nyt sisällä loikoilisi ;)

Ei ainakaan tsemppikerholainen!

<3:Tyyne