10 RANDOM FAKTAA MINUSTA

Ystäväni haastoi minut kertomaan Instagramin puolella viisi random faktaa itsestäni. Ajattelin, että nämä ”faktat” voisivat olla sellaisia, joita teidänkin olisi  hauskaa lukea – ja päätin blogin puolella tuplata panokseni! Tässäpä siis 10 random faktaa minusta:

Minulla on ollut millin siili. Kun kerron ihmisille, että kahdeksan vuotta sitten minulla ei ollut käytännössä lainkaan hiuksia, he eivät usko sanojani. Mutta totta se on! En lähde avaamaan tarinaa siilin takana nyt sen enempää, mutta sanotaan, että hiuksiin liittyi Interrail-matka ja epäonnistunut kampaamokäynti Italiassa. Kokemus opetti, että hiukset ovat onneksi kasvava luonnonvara.

Asun kaupungissa ja rakastan Helsinkiä, mutta samaan aikaan tunnen vetoa maaseutua ja luontoa kohtaan. Lukioaikanani asuimme peltojen keskellä isoäitini vanhassa 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa, jonka lattiat narisivat, tuuli humisi ikkunoissa ja takapihaa kansoittivat omenapuut. Kesäaamuisin kävelin paljain jaloin poimimaan viinimarjoja aamiaiseksi. Haaveilen omasta pihasta, jolle voisin istuttaa marjapensaita.

En koe kuuluvani oikein mihinkään. Vartuin Varsinais-Suomessa, mutta juureni tulevat Pohjois- ja Itä-Suomesta, kun taas poikaystäväni on Pohjanmaalta. Itse asumme Helsingissä. Nämä kaikki paikat sekoittuvat suloiseksi sekamelskaksi itsessäni. Koen, että etenkin pohjoiset sukujuuret ovat rikkaus – olen päässyt näkemään Suomea myös kehäkolmosen ulkopuolella. Ymmärrän eläväni Helsingissä etuoikeutetussa kuplassa ja tajuan, minkälaista elämä muualla voi olla. On äärettömän kallisarvoista ymmärtää eri puolilta Suomea tulevien ihmisten lähtökohtia elämään.

Olen umpisurkea laittamaan hiuksiani. Siksi hiukseni ovatkin yleensä suorat (käytän sentään suoristusrautaa) ja auki. Meikkaamisesta tykkään, mutta hiuksia en ole opetellut laittamaan, vaikka haluaisin. Kotona rötvään yleensä hupparissa ja leggareissa tukka nutturalla.

Olen lukiosta lähtien kokenut ahdistusta uskonnollisesta vakaumuksestani. Rippikoulun jälkeen olin mukana seurakunnan toiminnassa, muun muassa kuorossa. Erosin kirkosta parikymppisenä, kun en kokenut kirkon näkökantoja omikseni. Olen kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat uskoa pyyteettömästi – olisi “helppoa” uskoa vain yhteen asiaan. Itse olen liian analyyttinen ja kriittinen, ja kyseenalaistan asioita, joita toisten mielestä ei tarvitsekaan voida selittää. Koska aihe aiheuttaa minussa ahdistusta, olen kokenut helpoimmaksi olla ajattelematta asiaa. Toisaalta uskon maailmankaikkeuteen – siihen, että jumaluutta on kaikkialla – toisaalta en usko mihinkään, ja voin silti rukoilla.

Olen tosi hellyydenkipeä. Vaadin haleja ja pusuja puolisoltani joka päivä ja tykkään kiehnätä kainalossa – onnekseni olen yhdessä miehen kanssa, jolle tämä ei ole ongelma. Tykkään myös halata ystäviäni ja osoittaa kiintymystäni koskettamalla.

En juo lainkaan kahvia. Tämä on asia, joka järkyttää monia ihmisiä. Voiko olla suomalainen, joka ei juo kahvia! Kofeiini vaikuttaa minuun voimakkaasti: menetän yöuneni jo yhden kupillisen jälkeen. Yhden vuoden opettelin siemailemaan latteja ja cappuccinoja, ja ne olivat ihan ok, mutta en koskaan oppinut ihastumaan täysillä kahvin makuun. Kahvin tuoksua sen sijaan rakastan.

Olen vilukissa, joka hikoilee öisin. Minulla on aina vähän kylmä. Kotona kuljen villasukat jalassa ja viltti niskassa, töissä kietoudun huiviin ja kittaan teetä. Öisin saatan kuitenkin hikoilla kuin pieni sika, haha!

Tykkään syödä terveellisesti ja liikkua, mutta olen myös hirveä herkkupylly. Suurin herkkuni on jäätelö, jota syömme lähes joka sunnuntai. Suosikkini löytyvät Ben&Jerry’sin ja Kolmen Kaverin valikoimasta.

Olen huono tekemään päätöksiä. Tämä piirre saattaa kulkea vähän suvussakin, mutta olen hirveä jahkailija. Saatan jahkailla päivä- tai viikkokausia niin pienten kuin suurten valintojen äärellä. Juuri tämän takia en tykkää esimerkiksi vaatteiden ostamisesta.

lue myös:

asuntohaaveita

mitä ihonhoitotuotteita käytän?

lempilaukku – balmuir estelle shopper

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Kommentit (4)
  1. Voin tosi hyvin samaistua tuohon uskonnollisen vakaumuksen pohtimiseen! Itse erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18, koska en myöskään kokenut kirkon näkemyksiä itselleni sopiviksi ja koin sen olen väärin, mikäli jatkan kirkon jäsenenä. Oon itekin kans tosi kriittinen ja hyvin usein löydän itteni pohtimassa sitä, että mihin uskon ja minkä takia me kaikki ihmiset olemme täällä. Alkaa melkein ahdistaa, kun asiaan ei löydä yksiselitteistä vastausta 😀 Ja lisäksi samaistun tuohon, että tykkää terveellisyydestä, mutta silti rakastaa herkkuja vähän liiaksikin! No, tasapaino kyllä löytyy 🙂

    https://www.stoori.fi/mahdollisesti-ehka/

    1. Siis ihan samat tuntemukset! Arvostan kyllä valtavasti kirkon tekemää työtä – kirkko tarjoaa valtavan määrän mahtavaa toimintaa ilmaiseksi niin nuorille kuin vanhoille. Esimerkiksi Lauttasaaren seurakunta tarjoaa niin kuorotoimintaa, neulontapiiriä kuin lastenhoitoakin ja parisuhdeterapiaa! Siinä mielessä koen, ettei maksamani kirkollisvero mennyt koskaan hukkaan, pääsinhän itsekin nuorena nauttimaan seurakunnan kuorosta ja bänditoiminnasta, jonka kautta sain myös uusia ystäviä.

      En kuitenkaan halunnut olla mikään ”tapakristitty”, joka kuuluu kirkkoon vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Mutta mistä sitä tietää – ehkä vielä jonain päivänä liityn takaisin! Hauskintahan tässä on se, että seurustelen tyypin kanssa, joka on todella varma omasta uskostaan. Toistaiseksi varmuus ei ole tarttunut, haha :–D Mutta balanssi, sehän se pitäisi muistaa kaikessa tekemisessä tässä elämässä <3

  2. Sä oot niin ihana kun tykkäät halailla. <3 Ja mä en kestä, kauhea herkuttelija ja jätskiä menee lähes joka sunnuntai. 😀 Voitko opettaa tota itsekuria vähän mullekin? 😀 t. pakko saada jotain makeeta joka päivä

    1. Halailu on parasta <3 Mutta siis ei, apua, saiko tästä nyt sellaisen kuvan että herkuttelen vain sunnuntaisin? Kyllä mä muinakin päivinä herkuttelen! :–D Pyrin säästämään herkut lähinnä viikonloppuun (pe/la/su, hehe) ja arkena syömään terveellisemmin. Mutta kyllä munkin makeaa tekee mieli aikalailla joka päivä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *