Ah! Takana ihana, rentouttava viikonloppu – also known as viikonloppu, jolloin sain ääneni takaisin.

Lauantaiaamupäivä vierähti nopeasti Hietsun kirppiksellä tavaroita kaupaten. Odotukseni eivät olleet erityisen korkealla, sillä epäilin, olisivatko ihmiset kiinnostuneita nyttemmin jo pois muodista menneistä vaatteista. Kauppa kävi kuitenkin erinomaisesti, ja saimme myytyä lähes kaiken!

Kirppistelyn jälkeen suuntasimme kotiin katsomaan jääkiekkoa (tärkeää Suomi–Venäjä välieräpeliä)  ja siistiytymään illallista varten, sillä olimme varanneet pöydän Ravintola Olosta. Ah!

En tiennyt, mitä odottaa, sillä jätin tarkoituksenmukaisesti lukematta arviot Olosta. Ensivaikutelmani ravintolasta oli miellyttävä: sisustus oli skandinaavisen sulavalinjaista ja minimalistista, tila valoisa, ikkunat avautuivat kauniisti Kauppatorille.

Valitsimme illalliseksemme 14 ruokalajin Menu Matkan, jota ravintola kuvailee sivuillaan pieneksi makujen ilotulitukseksi:

“Klassikkomenumme on elämyksellinen skandinaavisten makujen täyttämä Matka-menu, jota voit nauttia kiireettä ja nautiskellen Pikku saleissamme. On lautasella sitten hurmaava pikku suupala tai isompi annos, tarjoilemme sen tarinan kera. Tervetuloa nauttimaan!”

Jätin kameran suosiolla kotiin, sillä en halunnut pilata omaani saatikka kanssaruokailijoiden ravintolakokemusta kuvien räpsimisellä – nopeat kännykkäotokset saivat luvan riittää. Tuntuikin ihanalta unohtaa kaikki ympäröivä ja vain keskittyä ruokaan sekä avomiehen seuraan.

Ruokalajeja oli niin monta, että menin nopeasti laskuissani sekaisin. Ihastelimme Olon tapaa käyttää mitä erilaisempia tuoreita yrttejä jokaisessa annoksessa. Itse nautin paitsi ruoasta, myös annosten upeasta visuaalisesta ilmeestä.

Suurin osa annoksista oli kasvis- tai kalapainotteisia. Liha-annoksia oli kaksi, kuten myös jälkiruokia.

En enää muista puoliakaan annoksissa käytetyistä raaka-aineista, sillä niitä oli valtavasti. Suosikkiannokseni jäivät kuitenkin lähtemättömästi mieleen: lämmin merirapu, Emmer-mannapuuro kera poronsydämen, Olon leipä kera valkosipuli-, ruskistetun- ja kirnuvoin, tartarpihvi, välijuustot sekä molemmat jälkiruoat, seljankukkaa kera keltuaisen sekä raparperia kera kyyttöjogurtin.

Illallisen äärellä pohdimme, miten vaikeaa olisi arvioida, minkälainen ravintola ansaitsee Michelin-tähden – saatikka kolme sellaista. Olo on kyllä tähtensä ansainnut, sillä intohimo ruokaan ja raaka-aineilla leikittelemiseen tulee kauniisti esille lautasella. Palvelu on parhainta A-luokkaa: jokaisesta annoksesta ja sen raaka-aineista sai kysyessään yksityiskohtaisen kuvauksen.

Illallisen kruunasi pieni yllätys, joka tuotiin pöytään laskun mukana: puinen laatikko, josta pölähti kevyt savu, kun sen kansi avattiin. Sisältä löytyi muutama kytevä katajanoksa, joiden päälle oli asetettu lepäämään kaksi pientä jäätelöpalloa.

Kuka edes keksii moista? Now that’s what I call ambition.

Ilta oli kaikkinensa täysi kymppi – arvostukseni ravintola-alan ammattilaisia kohtaan kasvoi entisestään. Tällaista suomalaista työtä ja ruokakulttuuria haluan kannattaa! Suomalainen keittiö ansaitsisi enemmän hypetystä. ♡

bloglovin / instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// Last Saturday me and my boyfriend had a wonderful dinner at one of Helsinki’s coolest restaurants I’ve been dying to try: gorgeous Restaurant Olo. Olo is one of this city’s best known restaurant because of its Michelin star. The restaurant describes its dinners ”surprising, tasting menus designed with the season’s best ingredients, that are at times eaten with fingers and at times with the cutlery”. We ate a 14 course menu called The Journey and enjoyed every single bite. There were courses like warm langoustine, Emmer semolina with reindeer heart, Finnish beef with cabbage, egg yolk with elder flower, rhubarb and kyyttö yoghurt with sorrel… Absotulely delicious. There were things I couldn’t even imagine, like smoldering juniper and ice cream. Who even invents that kind of thing? Now that’s what I call ambition. And that’s the kind of Finnish work and cuisine I want to support and hype. ♡