summer is crazy – 6+1 asiaa, jotka saavat hymyn huulille juuri nyt

kolmenkaverinjäätelö.jpg

Viimeiset päivät päässäni on soinut jatkuvalla repeatilla Alexian kesähitti, Summer Is Crazy. Yhtäkkiä kasvanut valon määrä tuntuu suorastaan häkellyttävältä, eikä illalla malttaisi millään mennä nukkumaan. Iltapäivät ovat vierähtäneet lähinnä parvekkeella silmät kiinni makoillen ja kasvoja lämmittävästä valoilmiöstä nauttien.

Hymy onkin ollut aika herkässä – esimerkiksi näiden asioiden vuoksi:

  • Aurinko, aurinko, aurinko. Ja kesä, joka saapui kaupunkiin aivan yllättäen.
  • Joogaaminen. Aloitin helatorstaini lempällä hot joogalla. On aina mahtavaa huomata, miten ihminen voi jatkuvien aistiärsykkeiden keskellä halutessaan keskittyä täysillä yhteen asiaan – täpötäydessä joogasalissakin.
  • Aamukahvit Espalla. Päivä jatkui Cafe Esplanadiin, jossa kahvittelin vanhempieni kanssa. Pöydän saaminen Espan suositulta katuterassilta on lähes mahdottomuus, mutta meillä kävi tuuri. Croissantia mutustaessa ja ohikulkevia ihmisiä katsellessa tuntui, että tällä hetkellä en mitään muuta elämältäni toivoisikaan. (En muuten tiennyt, että Espalla on niin hyvät croissantit. Lämmin suositus.)
  • Palanut rinta. Vietin koko päivän kaupungilla, suurimman osan ajasta auringosta nautiskellen. Äiti kiirehti heti varoittamaan, että tulet vielä polttamaan itsesi. No, niinpä tietysti. Mutta sehän on vain merkki siitä, että kesä on vihdoin täällä, right?
  • Kolmen Kaverin kookos-suklaajäätelö. Iltapäivällä suuntasimme ystäväni Lotan kanssa K-kaupan kautta Kansalaistorille. Missio oli selkeä: halusin maistaa Kolmen Kaverin jäätelöuutuutta, kookos-suklaata. (Lotta ei muuten ollut koskaan syönyt Kolmen Kaverin jäätelöitä. Järkytykseni oli käsinkosketeltava.) Arvioni jäätelöstä? OH YES PLEASE . Kookoksen ja suklaan rakastajana tästä tuli uusi suosikkijäätelöni – mustikka-kardemumman lisäksi, tietysti.
  • Paljaat varpaat. Itse en vielä uskaltautunut sandaaleihin, mutta fiilistelin silti Lotan paljaita jalkoja. Ja olihan mullakin kesätossut! Ja pelkkä neule päällä! 

+ Vapaa viikonloppu. En voisi olla iloisempi vapaapäivistäni. Kesä! Aurinko! Puoli viiden jälkeen hyppään Onnibussiin ja otan suunnaksi maaseudun rauhan. Missäpä muuallakaan sitä äitienpäivää viettäisi.

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// I’ve got only one word for you: S U M M E R. Oh, and also these 6+1 things that make me really happy at the moment: sunshine, yoga, morning coffee at Cafe Esplanad, burnt chest (don’t even ask), coconut chocolate ice cream (♡), bare toes and free weekend. Oh summertime, how I’ve missed you!

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä

you deserve a night at the office – oficinan lattarimaut eivät vieneet mukanaan

Oficina_2.jpg

Kävimme muutama viikko sitten ystäväni Veeran kanssa tutustumassa huhtikuussa ovensa Kaivopihalla avanneeseen ravintola Oficinaan, kun olimme tekemässä blogiyhteistyötä Hilton Helsinki Strandissa.

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli illallistaa Mikonkadun meksikolaissuosikissani, Shanghai Cowboyssa. Mannerheimintien Lushiin kiirehtiessämme huomasimme kuitenkin Kaivopihalla uuden ravintolan, joka herätti mielenkiintomme. Veera muisti kuulleensa bloggaajaystäviensä käyneen ravintolassa edellisenä päivänä ja tykänneen Oficinasta.

Niinpä saippuaostokset tehtyämme laskeuduimme portaat Oficinan hämyisään ravintolaan. Ensisilmäyksellä paikka vaikutti viihtyisältä: sisustuksen eteen oli nähty paljon vaivaa niin värimaailmaa kuin pieniä yksityiskohtia myöten. Omaan makuuni tyyli oli turhankin kitsch.

Oficina_3.jpgOficina_6.jpgOficina_5.jpg

Vasta pöytään istuttuamme minulle selvisi, että olimme löytäneet tiemme S-ryhmän ravintolaan. Tämä sai oloni varautuneeksi, sillä yleisesti ottaen en juuri välitä S-ryhmien tarjonnasta. Poikkeuksiakin toki on – esimerkiksi juurikin alussa mainittu Shanghai Cowboy sekä Mannerheimintien Kaarna, joista molemmista pidän niin sisutuksensa, sijaintinsa kuin ruokansa puolesta.

Oficinan menun korkeat hinnat yllättivät: monet pääruoat maksoivat lähemmäs 30 euroa. Koska emme olleet supernälkäisiä, päädyimme tilaamaan yhdet drinkit sekä jakamaan kasvisversion maissitortillalautasesta.

Hiiligrilli ja itse tehdyt cocktail-siirapit lupailivat hyvää. Siksi pettymys olikin aika suuri, kun siemaisin ensi kertaa juomastani. Cocktailissa maistui vahvasti tequila, vaikka nimenomaan pyysin, ettei sitä lorautettaisi juomaan liikaa. Niinpä jätinkin drinkkini kahden siemauksen jälkeen kokonaan juomatta. Itse ruoka oli kohtalaista, joskin melko tulista kun ottaa huomioon, että tarjoilija kertoi, ettei Oficinan ruoka ole tulista. Makumaailman puolesta olisin voinut kuvitella olevani Amarillossa.

Oficina_4.jpgOficina_7.jpgOficina_1.jpgOficina_9.jpg

Itselleni jäi ravintolakäynnistä melko mitäänsanomaton fiilis, ja lähinnä toivoin, että olisimme sittenkin suunnanneet askeleemme Shanghai Cowboyhin. Miten kahden saman ketjun ravintolassa voikin saada niin eritasoista ruokaa!

Toisaalta kannatan aina uusien ravintoloiden testaamista: jollei uskalla kokeilla, ei löydä helmiäkään.

bloglovin instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa

// Couple of weeks ago me and my friend Veera bumped into a new Latin American restaurant called Oficina. Since it’s always nice to test new places, we went in and ordered drinks and some tortillas to share. The prices for main courses were quite high, but Oficina’s selfmade coctail syrups and grill sounded quite promising. Unfortunately my drink wasn’t really my thing at all and the food was too spicy, though promised it wouldn’t be. So this dinner didn’t go quite as planned – I just kinda hoped we’d gone to one of my favorite restaurants, Shanghai Cowboy, as we first were supposed to do. But if you never try, you never find the real diamonds either, right?

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Ajattelin tänään