kakkua, kaasoilua ja häähumua

KahVilla_1.jpgThank God it’s Friday!

Vihdoinkin voin keskittyä täysillä tämän viikon tärkeimpään ohjelmaan: rakkaan, lukioaikaisen ystäväni häihin sekä kaasona toimimiseen.

Nämä kuvat ovat viime viikon lauantailta, jolloin haahuilimme poikaystäväni kanssa Ullanlinnassa etsien rauhallista, avoinna olevaa kahvilaa, joka soveltuisi aamupäiväkahvitteluille ja lehdenluvulle. Alun perin otimme kohteeksemme Café Esplanadinkin sisarkahvila Café Succèsin, mutta harmiksemme kahvila oli kiinni kesälomien vuoksi.

Kävelimme eteenpäin Korkeavuorenkatua. Storyn ja Sis. Delin pikkuruisissa kahviloissa oli tuskaisen kuuma sisällä, ja ulkopöytäpaikat oli jo ehditty viedä. Kiertelimme aikamme edestakaisin, kunnes lopulta päädyimme lähimpään ulkoistumapaikkoja tarjoavaan kohteeseen: KahVilla -lahjatavarakauppaan, jonka yhteydessä toimii Robert’s Coffeen paahtimokauppa.

KahVilla_3.jpgKahVilla_4.jpg

Kahvittelun sijaan reissun päätarkoituksena oli kuitenkin löytää juhlamekko ystäväni häihin. Kaasona koen erityistä tarvetta esiintyä edustavana, ja siksi ajattelin, että olisi hauskaa pukea päälle uutuuttaan hohkaava mekko sen sijaan, että turvautuisin useita vuosia vanhaan yo-mekkoon.

Olen todella otettu kaason tehtävästäni, ja huomisia juonto-osuuksia ajatellen myös hieman jännittynyt. Erityisen iloinen olen kuitenkin onnistuneesta polttaripäivästä, josta tuli lopulta juuri morsiamen näköinen. Kotibrunssi, pieniä tehtäviä kaupungilla, piknik, samba-tunti Esplanadilla, hemmotteluhetki, karaokea, saunomista ja vähän lisää tanssimista… Kaikki polttareille osallistuneet viihtyivät. Ja mikä tärkeintä, itse morsian oli tyytyväinen.

En voisi olla onnellisempi ystäväpariskuntani puolesta. He ovat lähipiiristäni ensimmäinen parikymppinen pariskunta, jotka astuvat avio-onneen. On aina ihanaa nähdä, miten kaksi mahtavaa tyyppiä löytää toinen toisensa – ja itse uskon, että tässä on pariskunta, jonka onni kestää.

KahVilla_7.jpgkahvilla_5.jpg

Voih, miten siirappista! Tulevana lauantaina luvassa siis häähumua kaikissa muodoissaan: morsiamen helman suoristelemista alttarilla, liikuttavia juhlapuheita, hääbingoa, tanssia ja kakkua. Vähän kyllä haikailen oman hubbyni (puspus!) perään, joka on parhaillaan lomanvietossa Pohjanmaalla. But a woman’s got to do what a woman’s got to do! Kaason hommissa päivä vierähtää nopeasti.

Ainakin säästyn niiltä kiusallisilta valsseilta – or that’s what I hope, sillä valssimuuvini ovat jokseenkin ruosteessa.

bloglovin / instagram / pinterest

Suhteet Rakkaus Mieli Ajattelin tänään

salaattia, kiitos! after workit la torrefazionessa

LaTorrefazione_1.jpg

Hyviä salaattipaikkoja ei voi olla koskaan liikaa.

Yleensä, kun näen ystäviäni kaupungilla, menemme salaatille. Siksi haluankin käydä joka kerta salaatilla eri kahvilassa tai ravintolassa, sillä olisi jokseenkin tylsää mennä aina samaan paikkaan. Aleksanterinkadun Factoryn salaattibuffa on hinta-laatusuhteeltaan yksi suosikeistani, mutta ravintolan hämyisät sisätilat ovat iso miinus etenkin kesäaikaan.

Viime torstaina treffasin ystäväni Jennin kanssa Aleksanterinkadun La Torrefazionessa. Torre on yksi lempikahviloistani keskustassa, paitsi hyvän ruokansa ja erinomaisen kahvinsa, myös sijaintinsa vuoksi.

latorrefazione_3.jpg

Olen käynyt Torressa aiemminkin salaatilla, mutta viime kerrasta oli vierähtänyt jo niin kauan, että koin tarvetta päästä testaamaan paikan uudelleen. Muistikuvieni mukaan Torresta nimittäin sai varsin mainioita salaatteja.

Kävi mieletön tuuri, sillä saimme pöydän ikkunan vierestä! Tämä on iso juttu Torressa, joka on aina tupaten täynnä ihmisiä, vuorokaudenajasta riippumatta. Suurissa asiakasmäärissä on toinenkin miinuspuolensa: Torre on usein melko meluisa. Kahvikoneen pärinästä ja asiakkaiden puheensorinasta syntyy aikamoinen sekametelisoppa. Mutta eipä haittaa, kun saa pöydän ikkunanvierestä.

LaTorrefazione_4.jpgLaTorrefazione_5.jpg

Valitsin mozarellasalaatin, pestolla, saksanpähkinöillä ja parmankinkulla, kun taas kaverini tilasi chevresalaatin cashew-pähkinöiden ja hunajamelonin kera. Molemmat annokset osoittautuivat varsin runsaiksi: raaka-aineet olivat laadukkaita, ja maut kohdillaan.

Leipäkrutonkeja ja juustoa sisältävät salaatit sopivatkin ”fancymmille” salaattitreffeille, kun taas lounaalla syön mieluiten keveän perussalaatin. Hintakaan ei ollut paha, reilut kymmenen euroa.

Onko sinulla oma suosikkisalaattipaikkasi Helsingissä? Mikäli jollakulla siellä ruudun toisella puolella on hyviä vinkkejä loistavista salaattimestoista, let me know!

bloglovin / instagram / pinterest

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Ajattelin tänään