kiilan lauantaibrunssi jättää toivomisen varaa

kiila_1.jpg

Jos voisin, kävisin joka viikonloppu brunssilla.

Olen aina rakastanut hotelliaamiaisia. Mikään ei tuo parempaa lomafiilistä kuin valmiiseen pöytään istuutuminen, jonka herkut joku toinen on valmistanut puolestasi. Muita hotelliaamiaisen plussia ovat ihana kiireettömyyden tuntu ja se, ettei joudu itse tiskaamaan astioita.

Brunssi on arjen hotelliaamiainen. Pitkän, työntäyteisen viikon jälkeen on ihanaa istahtaa aamiaiselle hyvän ystävän kanssa ja viettää parin tunnin ”lomahetki” brunssin äärellä.

Tapasimme Jennin kanssa ennen puoli yhtätoista ja suuntasimme esimmäisenä Kalevankadun SIS. Deli + Caféen. Olen aina tykännyt kahvilan luonnonmukaisista tuotteista, ja siksi ajattelin, että olisi ihanaa testata Delin aamiaistarjonta. Harmiksemme kahvila oli kuitenkin sisään astuessamme niin täynnä, ettemme saaneet itsellemme mieleistä pöytää.

Nälkäisinä siirryimme kadulla eteenpäin. Muistelin lukeneeni joskus kehuja Kiilasta, joten päädyimme sisälle ravintolaan. Koska lauantaibrunssin 17,50 euron hinta ei huimannut päätä, istuuduimme tyytyväisenä odottamaan kello yhdentoista kattausta.

kiila_2.jpgkiila_3.jpg

Salaattipöydässä riitti valinnanvaraa, mutta se oli huomattavasti suppeampi esimerkiksi Kallion Sandron brunssiin verrattuna. Suosikeiksini valikoituivat raikas kurkkusalaatti, sinapilla höystetyt kananmunat ja ihanan pehmeä kasvispiirakka.

Tarjolla oli myös kiitettävä valikoima tuoreita hedelmiä: monet perusbrunssit tarjoavat vain omenia ja appelsiinia, mutta Kiilan pöydästä löytyi appelsiinien lisäksi kolmea eri melonia sekä viinirypäleitä.

kiila_4.jpgkiila_5.jpg

Kaiken kaikkiaan brunssissa ei ollut mitään valittamisen varaa: oli salaatteja, tuoreita hedelmiä, lämpimiä ruokia (nakkeja, lihapullia, munakasta, sipulirenkaita, nuudelia), leipiä, croissantteja, leikkeleitä ja juustoa, jogurttia, mysliä, marjoja, hilloja ja erilaisilla makeilla herkuilla (tuulihattuja, vaahtokarkkeja, vadelma- ja porkkanakakkua, kermavaahtoa) varustettu jälkiruokapöytä.

Silti minulle jäi jotenkin mitäänsanomaton olo Kiilan brunssista.

En kokenut suuria wow-efektejä. Kaikki oli perushyvää, mutta brunssista puuttui se jokin, kokonaisuus oli sekava. Jäin kaipaamaan selvennystä siihen, mikä on juuri Kiilan oma tyyli ja tavaramerkki ruoan suhteen.

kiila_6.jpg

Brunssi on kuitenkin aina brunssi, enkä ole vielä koskaan ollut täysin tyytymätön saamaani. Vaikka Kiilan brunssi jätti toivomisen varaa persoonallisuuden suhteen, tunnelma ravintolassa oli leppoisa ja miellyttävä.

Niinpä poistuimme paikalta hymyssäsuin – ja vatsat täynnä.

bloglovin / instagram / pinterest

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään

viikonlopun menovinkki: poliittisia valokuvia kaapelitehtaalla

pwf.jpg

Koska eduskuntavaalit ovat vain muutaman kuukauden päässä, on hyvä aika aloittaa aivonystyröiden hieronta politiikan saralla – esimerkiksi valokuvanäyttelyssä.

Suomen valokuvataiteen museon lattioita on tullut kulutettua useita kertoja, sillä rakastan valokuvaamista ja valokuvanäyttelyiden kiertämistä. On aina mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin toinen ihminen näkee ja kokee maailman ympärillään: se avartaa myös omaa näkemystä, haastaa ajattelemaan asioita toisin.

Tänään Kaapelitehtaalla avautuva Kolmanteen polveen -valokuvanäyttely on osa Poliittisen valokuvan festivaalia. PVF on kolmivuotinen valokuvatapahtuma, joka on omistettu valokuville ja valokuvaajille, jotka haluavat työllään vaikuttaa maailmaan. Tapahtuman tarkoituksena on paitsi voimistaa kantaaottavan valokuvan asemaa ja näkyvyyttä, myös innostaa ihmisiä keskustelemaan ja toimimaan.

Kolmanteen polveen rakentuu ajankohtaisten aiheiden ympärille: uskonnollisuuteen, lasten, naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaan, maahanmuuttoon ja syrjäytymiseen. Valokuvasarjansa ovat asettaneet esille seitsemältä eri puolelta maailmaa tulevat kuvaajat, joista suomalaisina mukana ovat Meeri Koutaniemi, Tuomas Linna ja Sara Hornig.

”Näyttely herättää kysymyksiä siitä, voiko valokuvalla vaikuttaa maailmaan, ja miksi juuri valokuva on hyvä väline vaikuttamiseen. Valitsemamme valokuvaajat vastaavat kysymykseen töillään.”
 Sanni Seppo, festivaalin taiteellinen johtaja

Itseäni kiinnostavat etenkin Koutaniemen, David Magnussonin ja Farzana Wahidyn kuvasarjat, joista jokainen kertoo omanlaistaan tarinaa naiseudesta ja naisena olemisesta. Tyttöjen ympärileikkauksia, siveyslupauksesta kiinni pitäviä tyttäriä isineen, uusia puolia naisten elämästä Afganistanissa.

Kuka sanoi, että museot ovat tylsiä?

Olin jo singahtamassa näyttelyyn heti tänään ovien auetessa kello yhdeltätoista, mutta työt peruivat ruusuiset suunnitelmani. No, on toisaalta mukava tietää, että jonakin tulevana viikonloppuna luvassa on rauhallinen sunnuntai museokierroksen ja kahvittelun merkeissä!

Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttely Kolmanteen polveen on esillä Suomen valokuvataiteen museossa 30.1.-12.4.2015.

Kuvat: www.valokuvataiteenmuseo.fi

bloglovin / instagram / pinterest

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta