AUTETAAN ITÄMERTA – YHDESSÄ
Olen aina rakastanut merta.
Lapsuuteni rakkaimmat muistot ovat meren ääreltä. Kesämökkimme Särkisalossa oli jännittävin paikka mitä tiesin: tontillamme sijaitseva sileä kallio jatkui yli meren, joka kuhisi ahvenia, särkiä ja muita jännittäviä mereneläimiä. Tuo punaisen graniitin ympärille levittäytyvä meri kaisloineen ja lokkeineen on yhä rakkain sielunmaisemani.
Nykyään asun itsekin Espoossa lähellä merta. Vasta nyt, pari vuotta meren lähellä asuessani, olen todella alkanut arvostaa merta. Arvostaa sen erilaisia värejä ja mielentiloja: uhkaavaa teräksen harmaata talvipäivinä, lempeää tummansinistä pilvisinä päivinä, iloista kirkasta sinistä aurinkoisina kesäpäivänä. Kun katselee merelle, voi siihen upottaa omat ajatuksensa, niin ilot kuin surut.
Surullinen tosiasia kuitenkin on, että Itämeri voi huonosti. Se on sairas. Tämän ovat aiheuttaneet muun muassa ilmastonmuutos, rehevöityminen, lisääntyvä laivaliikenne ja öljykuljetukset.
The Guardian uutisoi syyskuun alussa muoviroskan saastuttamista maailmanmeristä. YK:n tekemien laskelmien mukaan maailman meriin päätyy vuosittain jopa 12,7 miljoonaa tonnia muovia. Tämä vastaa sitä, että mereen kaadettaisiin rekkalastillinen muovia joka minuutti. Joka minuutti. Tutkija Sherri Masonin mukaan muovia on kaikkialla: ilmassa, vedessä sekä elintarvikkeissa, esimerkiksi merenelävissä, oluessa ja pöytäsuolassa.
Muutama kuukausi sitten liityin WWF:n Itämeri-kummiksi. Tililtäni menee kuukausittain 10 euroa Itämeren suojeluun. Se on pieni kuukausisumma, jota haluan vielä tulevaisuudessa nostaa. Myös suuremmat kertalahjoitukset ovat hieno tapa auttaa suojelutyössä.
WWF:n saamista varoista noin 80% käytetään suoraan luonnonsuojelun tarpeisiin, kun taas noin 20% käytetään raportointiin, hallintoon ja varainhankintaan. Itämeri-ohjelman avulla suojellaan esimerkiksi itämerennorppaa ja merikotkaa. Varoilla myös hankitaan öljynkestäviä varusteita WWF:n vapaaehtoisille öljyntorjuntajoukoille ja järjestetään talkooleirejä saaristolajien suojelemiseksi.
Tiedän, että 10 eurolla ei vielä pelasteta Itämerta. Mutta se on pieni askel kohti parempaa. Kädenojennus, jonka lähes jokainen meistä voi tehdä yhteisen meremme puolesta.
Tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaan kirjoitus, joka tulee suoraan sydämestä. Käyn edelleen joka vuosi kesämökillämme, ja kävelen joka kerta ensimmäiseksi kallion nokkaan. Suljen hetkeksi silmäni, nuuskin meri-ilmaa, kuuntelen lokkien kirkunaa. Tässä maailmassa ei ole toista paikkaa, jossa sieluni lepäisi yhtä täydellisesti.
