the place i’ll miss the most – cafe kokko
Kävimme eilen kahvittelemassa ihanan Sarandan kanssa Kalevankadun Cafe Kokossa, joka sulkee ovensa tänään.
Raakakakuistaan tunnettua kahvilaa jää ikävä, joskin Helsingistä saa jo useasta kahvilasta mahtavia raakaleivonnaisia. Herkullisia kakkuja, kahveja ja teelaatuja tärkeämpää Kokossa onkin ollut aina mielestäni hyvä fiilis: kahvila on ollut aina lämmin, vastaanottavainen, kotoisa. Iso olohuone keskellä kaupunkia, jossa on ollut hauskaa nähdä ystäviä, tehdä töitä tai syventyä rauhassa kirjaan.
Haikeasta tunnelmasta huolimatta meidän pöydässämme riitti iloa ja naurua. Sarandan kanssa hengaillessa ei voi olla kuin hyvällä tuulella! Olen itse luonteeltani positiivinen, ja siksi viihdynkin parhaiten elämänmyönteisten tyyppien seurassa. Bloggaaminen on tuonut elämääni useita mahtavia ihmisiä, jotka jakavat kanssani samat intohimon kohteen. Ystäviä, joita on ihanaa tavata arjen kiireiden keskellä.
Viimeisen ehtoollisen kakkupalat olivat tietysti syntisen hyviä. Sarandan suklaa-minttukakku oli suussasulavan pehmeää, joskin varsin makeaa – mitään ei kuitenkaan jätetty lautasille, onneksi ystävä auttaa toista hädässä. Oma mustikka-juustokakkuni oli ihanan raikas. Sen verran tuhteja Kokon herkut kyllä ovat, ettei tarvitse hetkeen raakakakkuihin koskea. (Ainakaan tänään.)
Aivan kokonaan Kokon kakut eivät katoa Helsingin kartalta, sillä yrittäjät pyörittävät yhä catering-bisnestä ja aikovat osallistua erilaisiin pop-up-tapahtumiin. Vielä ei ole siis hyvästien aika – ainoastaan pienen breikin.
bloglovin / instagram / pinterest / snapchat @hannakarppa
// Yesterday me and Saranda had a nice afternoon at one of my favorite cafes, Cafe Kokko, which will be closing its doors today. Cafe Kokko is famous for its gorgeous, tasty raw cakes, and luckily the owners will continue with their catering business and attend to pop up events. The cakes were amazing as usual: chocolate-mint cake soft and sweet, blueberry cheesecake fresh and homelike. But besides the pretty cakes and great green tea, I’ve always loved the cozy athmosphere of Cafe Kokko: every time entering the cafe feels like coming home.