Moikka, ihanaa alkanutta viikkoa! Ajattelin tänään kirjoitella ajatuksistani sosiaalista mediaa kohtaan ja sometauon pitämisestä.

Sosiaalinen media on viime aikoina ollut esillä ja sen hyviä sekä huonoja puolia on paljon pohdittu. Nykyaikana tuntuu, että samalla kun some on saattanut yhdistää ihmisiä ja tehdä yhteydenpidosta helpompaa on se myös eristänyt ihmisiä. Tarkoitan tällä sitä, että on helppo julkaista kuva somessa tai kirjoittaa pitkä tarina omaan feediin ilman, että oikeisti kertoo mitä kuuluu. On helppo luoda tietynlaista kuvaa itsestään ja elämästään jättämällä huonot päivät ja hetket oman someprofiilin ulkopuolelle. Tämä voi olla tietoista tai tiedostamatonta, sillä onhan se niin, että ei negatiivisuutta jaksa seurata pitkää aikaa, mutta onko siloiteltu näkymä todellinen?

Helposti tälläinen siloiteltu näkymä luo paineita tehdä myös omasta elämästä some sopivaa. Tuottaa kuvia ja tekstejä, jotka luovat hyvää fiilistä ja keräävät tykkäyksiä. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta usein pohdin miten tämä vaikuttaa seuraajiin. Toisille sellainen sisältö voi tuoda positiivisuutta elämään, mutta joihinkin se voi vaikuttaa päinvastoin ja luoda liikaa painetta.

Sometauot ja ruutuajan vähentäminen

Uskoisin, että paineiden poistamiseen auttaisi pitää some taukoja aika ajoin. Some tauolla tarkoitan sitä, että jättäisi muutamaksi päiväksi, alkuun vaikka yhdeksi päiväksi, somen käyttämättä. Ei avaisi yhtään appia tai sometiliä vaan viettäisi päivän tehden asioita, joihin ei somea tarvitse. Lukisi kirjaa, ulkoilisi tai vaikka maalaisi taulun. Mitä vain asioita joihin some ei ole oleellisesti osana. Tauot somesta tuulettavat omaa sisintä ja antavat tilaa omille ajatuksille. On helpompi huomata millaisia ajatuksia mielessä pyörii ja mistä asioista todella nauttii, kun kaikki vapaa-aika ei kulu somessa. Tauko päivien avulla on myös helpompi vähentää pikku hiljaa ruutuaikaa ja näin saada aikaa muihin asioihin.

Jos some tuntuu luovan ikävää fiilistä kannattaa tarkastella mistä se johtuu. Aika ajoin olisi mielestäni hyvä käydä läpi sivut ja tilit joita seuraat ja karsia sieltä huonoa fiilistä luovat. Tehdä omasta feedestä miellyttävän ja sisältävän asioita, jotka oikeasti itseäsi kiinnostavat. On myös hyvä pohtia käytätkö kaikkia tilejäsi edelleen vai voisiko jonkin poistaa. Kun sometilejä on vähemmän vähenee paine päivittää joka ikistä omistavaansa kanavaa. Karsi ne jotka eivät enää innosta tai tunnut kiinnostavilta. Saat lisää aikaa niille kanaville, jotka todella sinua kiinnostavat.

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa, keror kommenteissa mitä olet aiheesta mieltä.

-M

Ihanaa lauantaita! Tänään aattelin jakaa viime aikoina mieleen nousseita ajatuksia tulevaisuudesta, urasta ja koulutuksesta. Viime aikoina on noussut taas mieleen pientä paniikkia siitä miltä tulevaisuus näyttää? Ajoittain tuntuu, että kuljen jälleen yhtä ovea kohti ja koen siitä ahdistusta. Tuntuu, että muut ovet ovat kiinni ja yksi ovi vetää puoleensa. Tällä hetkellä tuo ovi vie opettajaksi ja en ole varma onko se ovi josta haluan käydä. Vaikka tänä vuonna olenkin kokenut opettajuutta kohtaan innostusta ja motivaatiota en kuitenkaan halua sulkea itseltäni mahdollisuuksia tehdä jotain muuta työkseni.

Tuntuu, että lukion jälkeen kun pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi avasi se oven yhteen ammattiin. Kun lähdin opiskelemaan uudelleen päätin, että opiskelen niin, että minulla on tulevaisuudessa mahdollista työskennellä useamman eri asian parissa. Nyt tunnen, että olisin taas ajautunut samalle uralle, johon edelliset opiskelut johtivat. Koen epävarmuutta omasta pätevyydestä ja meriiteistä, joilla voisi uusia ovia saada avattua. Koen, turhautumista siitä, että vaikka olen kasvattanut cv:tä erinäisillä vapaa-ajan toiminnoilla ja kokemuksilla tuntuu, että aina on joku muu, jolla on parempi cv tai suhteet kunnossa. Tuntuu, että vaikka verkostoidun aktiivisesti en silti onnistu verkostoitumaan juuri niihin tahoihin, jotka voisivat edesauttaa työpaikan/harkkapaikan yms. saannissa.

Miten siis kannattaisi toimia? kenen puoleen kääntyä, jotta saisi varmuutta ja uskoa omiin kykyihin?

Ristiriitaisena koen sen, että sykyisin koen aina intoa ja uskoa tulevaan, mutta kun kevät koittaa herää tutut ahdistuksen tunteet. Ehkä siihen liittyy tietty ajan kuluvuuden ymmärtäminen ja opintojen loppumisen häämöttäminen lähitulevaisuudessa. Haluan vielä ottaa kaiken irti yliopistossa ja opiskella asioita, jotka minua kiinnostavat. Kun valmistun en usko, että enää palaan opiskelun pariin samalla tasolla. Toki mielestäni aina on hyvä kouluttautua ja kehittyä, mutta tuskin täysipäiväiseksi palaan, kun takana on jo useampi tutkinto. Mutta toisaalta parempi ettei vanno mitään, kun ei tulevaisuudesta koskaan tiedä.

Toisaalta ajoittain myös mietin, johtuuko omat epävarmuudet sitä, että meillä on niin paljon mahdollisuuksia. Jos asuisin jossain muussa maassa ei tämän kaltaista pohdintaa välttämättä tarvitsisi käydä. Voisi olla selkeämpää ja helpompaa läytää oma paikka maailmassa ja elää onnellisena. En sano ettenkö olisi onnellinen, vaan ennemmin epävarma omasta paikastani.

Tulipa rönsyiltyä aiheen ympärillä, mutta nyt olisi mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta. Pystytkö samaistumaan vai oletko kenties löytänyt oman paikkasi?

-M