Tämän kesän hellepäivät ovat olleet hieman harvalukuiset, joten kaikokaipuu on hiipinyt mieleen kerran jos toisenkin. 
Mahdollisuus äkkilähtöön oli lähempänä kuin osasi odottaakaan, nimittäin rakkaassa ex-kotikaupungissa Turussa. 
Turun Taidemuseon kesänäyttelyksi on valittu (pisteet kuraattorille ajoituksesta) Jacques Henri Lartiguen Rivieran-otoksia. 

Kuviin on onnistunut ikuistumaan kaikkea sitä, mitä tyttö pohjoisella pallonpuoliskolla kuusikymmentä vuotta kuvien ottamisen jälkeenkin voi kaivata: palmuja, merta, juhlia, iloa, valkoisia pellavavaatteita, päivänvarjoja, drinkkejä, tennistä, ohikiitäviä hetkiä, maagista valoa – ja lisää juhlia.

Oma katseeni kiinnittyi tietysti kaikkeen, joka henki ajan huolettomuutta ja elämäntyylin keveyttä. Kirjakokoelma valottaa rantakohteen elämää lisää ja avaa näkymiä myös kiiltokuvamaisten kulissien taakse. Pidemmän matkakokemuksen kaipuussa varaa siis ihmeessä aikaa myös opusten selailuun, niin palaat kotiin vielä ymmärrystä rikkaampana. Tai anna kuvien puhua ja kahmi sivukaupalla lisää kauneutta niin kuin minä. 

Taidemuseo on myös rakennuksena upea ja henkii arvonsa tunnistavaa, ajatonta tunnelmaa. Ihana vierailukohde siis shampanjantuoksuisesta rantatodellisuudestakin erotettuna.

Ilokseni huomasin, että myös Taidemuseon kahvila laajentaa repertuaariaan ihanasti teemaan sopien. Taidebrunssi kuohuvan kera on tarjolla vielä sunnuntaina 13.9., joten jos innostus heräsi, niin silloin täsmäisku tunnelmaan on varmasti täydellinen.

  Kaiken kauneuden keskeltä mieleen jäi myös filmille tallentunut hetki, joka muistuttaa, että sataahan se joskus Rivierallakin. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin <3