Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 3: Aurora
Suosikkiasia: Disney-piirretyt
Disney-prinsessat, huonoja esikuvia? Let’s see. Tarkastelussa persoonat, puheet ja tekemiset.
Aiemmat osat:
Seuraavana vuorossa Prinsessa Ruusunen eli Aurora:
Onko Aurora huono esikuva?
Okei, täytyy myöntää että mulla oli melko tarkka hypoteesi päässäni, kun aloin kirjoittamaan näitä prinsessa-analyyseja. Olin vakuuttunut, että tottahan toki Disney-prinsessat ovat oikeasti vallan mainioita esikuvia – poloisilla on huono maine ihan ilman omaa syytään. Ulkonäköhommat ja tietyt juonikuviot ovat tietysti vähän kyseenalaisia, mutta itse prinsessat, nämä nuoret naiset, ovat rohkeita ja sisukkaita ja ystävällisiä – miksi ihmeessä he olisivat mitään muuta kuin loistavia esikuvia?
Sitten katsoin Prinsessa Ruususen (Disney 1959).
Ja tuota… miten tämän nyt nätisti sanoisi… saattaa olla, että rakas Auroramme ei ole kaikkein paras esikuva.
Se ei ole Auroran itsensä vika – hän vaan valitettavasti saa käteensä melko surkeat kortit.
Kyseinen leffa ja kyseinen prinsessa ovat hankalia tapauksia. Olin linjannut, että prinsessoja tarkastellaan nimenomaan heidän persooniensa ja tekemistensä kautta. Prinsessa Ruususen kohdalla ongelma vain on siinä, että prinsessa ei tee juuri mitään.
Tiedetään, suuri yllätys ottaen huomioon sadun juonen. Nukkuessa on vaikea olla sisukas ja rohkea.
Tuhkimon, Arielin ja muiden Disney-prinsessojen kohdalla on mahdollista erottaa itse prinsessa välillä ei-niin-voimaannuttavista juonenkäänteistä. On pelastavia prinsseja, mutta myös reippaita prinsessoja, jotka määrittelevät itse elämänsä suuntaviivoja. Aurora ei saa itse määritellä oikein mitään. Hän ei saa olla aktiivinen toimija, vaan häntä retuutetaan läpi muiden määrittelemien tapahtumien.
Asiat, joita Aurora tekee:
1. Menee metsään ja rakastuu prinssiin.
2.
Siinä kaikki. Aurora menee metsään ja rakastuu prinssiin.
Kaikki muut asiat tapahtuvat Auroralle.
On kovin vaikeaa kutsua tyyppiä hyväksi esikuvaksi, jos hänen ainoa konkreettinen tekonsa on salamarakastua keskellä metsää tapaamaansa mieheen ja sitten lopulta mennä tämän kanssa naimisiin. Ei se väärin ole, ei tietenkään. Rakastuminen on hyvä juttu. Mutta ei sillä silti esikuvaksi pääse.
Satu on rakennettu niin, ettei Aurora voi voittaa. Hänelle ei anneta omaa ääntä, hänen persoonastaankin nähdään vain pieniä välähdyksiä. Hänen kohtalonaan on olla muiden pelinappula.
Asiat, jotka tapahtuvat Auroralle:
- Hänet kihlataan vauvana (!) prinssi Phillipille (hän on kahden kuninkaan pelinappula)
- Hän saa ristiäisissään lahjaksi kauneuden ja laulutaidon (koska mitä prinsessa vaikkapa viisaudella tekisikään)
- Hän joutuu ilman omaa syytään Pahattaren kirouksen kohteeksi (ilkeän tyypin pelinappula)
- Kolme hyvää haltijatarta vievät hänet pois vanhempien luota
- KAIKKI valehtelevat hänelle 16 vuoden ajan
- Hän saa kuulla totuuden (ja valehtelua enemmän vaikuttaa pahoittavan mielensä siitä, ettei saa enää nähdä metsässä tapaamaansa ihastustaan)
- Hän joutuu Pahattaren hypnotisoimaksi (taas kerran pelinappula ilman omaa syytään)
- Kirouksen mukaisesti hän pistää sormensa värttinään ja nukahtaa (ja tämän vuoksi koko kuningaskunta vaivutetaan uneen)
- Prinssi Phillip (hyvien haltijattarien avustuksella!) pelastaa hänet
Mikään näistä ei ole Auroran syy. Hän ei valitse mitään tai pyydä mitään. Hän ei pistä sormeaan värttinään omaa tyhmyyttään, vaan hypnotisoituna. Hän ei pysty pelastamaan itse itseään, koska on unessa. Hänellä ei ole mahdollisuutta olla reipas ja rohkea ja sisukas, koska satu ei anna siihen mahdollisuuksia.
Ne pienet välähdykset, jotka Auroran persoonasta saadaan, ovat ihan positiivisia. Metsän keskellä asuessaan hän auttaa haltijattaria, on ystävällinen, kiitollinen ja kohtelias. Kiltti eläinystävilleen, jopa utelias ympäröivää maailmaa kohtaan. Sitten tulee prinssi, ja lopputarina pyörii tämän ympärillä. Aurorasta tehdään lemmenkipeä tyttönen, jonka unelmana on rakastua ”pitkään, komeaan ja romanttiseen” prinssiin. Ja se on ihan ymmärrettävää, hän on 16-vuotias nuori nainen, joka on kasvanut eristyksissä eikä ole koskaan saanut kokea rakkautta. Tämä rakastuminen vaan jättää alleen Auroran muut unelmat ja ominaisuudet.
Aurora saattaa olla maailman fiksuin tyyppi, joka aikuisena pelastaa koiranpentuja ja kehittää syöpälääkkeitä. Hän saattaa olla yhtä utelias kuin Ariel, yhtä sisukas kuin Tuhkimo, rakastaa kirjoja yhtä paljon kuin Belle tai taistella yhtä rohkeasti kuin Mulan. Me ei vain tiedetä mitään näistä, koska emme saa kunnolla tutustua häneen. Auroralle ei anneta tilaa loistaa.
Auroran kunniaksi on sanottava tämä: hän kasvaa valehtelevien ja sekoilevien haltijattarien kasvattamana, mutta vaikuttaa kaikesta huolimatta oikein mukavalta ja tasapainoiselta tytöltä.
Koska oikeasti satu on täynnä typeryyttä, lähinnä kolmen hyvän haltijattaren mokailuja. Ei olisi ollut ihme, jos Aurorastakin olisi tullut vähän sekoileva ja mokaileva.
Kaikkein suurin miksi, oi miksi???
Miksi hitossa hyvät haltijattaret raijaavat Auroran takaisin sivistyksen pariin juuri hänen syntymäpäivänään? Pahattaren kirouksen mukaan Aurora pistää sormensa värttinään ja kuolee ennen kuin aurinko laskee tämän 16. syntymäpäivänä. Eikö olisi voinut odottaa vaikka yhden päivän lisää??
Toinen miksi: miksi hitossa haltijattaret jättävät Auroran yksin, kun he saapuvat linnaan? Tyypit hei, olette pitäneet häntä silmällä 16 vuotta, pitäkää nyt vielä ne viimeiset pari tuntiakin! Mutta ei, he jättävät traumatisoituneen tyttösen yksin ja antavat Pahattarelle mahdollisuuden päästä pahantekoon.
Ja sehän on myös haltijattarien syytä, että Pahatar ylipäänsä löysi Auroran piilopaikan.
Mokia mokien perään. Ja taas, mikään moka ei ole Auroran itsensä syy. Ihmiset hänen ympärillään vain ovat kyvyttömiä höppänöitä.
Eli onko Aurora huono esikuva?
Tuota, tuota… on ehkä epäreilua kutsua häntä huonoksi esikuvaksi. Mutta ei hän kyllä hyväkään esikuva ole. Tai paremminkin: hän ei tee mitään, minkä vuoksi häntä voisi kutsua hyväksi esikuvaksi.
Vika ei ole Aurorassa vaan sadussa. Prinsessa Ruusunen ei ole satuna millään lailla voimaannuttava tai inspiroiva (kuten vaikkapa Tuhkimo on). Siinä naitetaan lapsia keskenään isien tahdosta, annetaan jo valmiiksi kultalusikka suussa syntyneelle prinsessalle lahjaksi kauneutta ja lauluääntä, valehdellaan sille samaiselle prinsessalle ja tehdään tästä sen jälkeen rakkaudennälkäinen tyttönen. Ja lopuksi laitetaan prinssi pelastamaan.
On toki hyviäkin asioita. Prinssi rakastuu Auroraan ja haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin, vaikka luulee tämän olevan tavallinen maalaistyttö. Aurora on kiltti ja ystävällinen. Kuninkaan ja kuningattaren rakkaus Auroraa kohtaan on niin syvää, että he ovat valmiita luopumaan tyttärensä lapsuudesta pitääkseen tämän turvassa. Mokailuistaan huolimatta hyvät haltijattaret paikkaavat tilanteen auttamalla Phillipiä pelastamaan Auroran. Kaksi toivotonta romantikkoa löytävät toisensa ja rakastuvat, hyvä asia sekin. Rakkaus on aina hyvä asia.
Harmi vaan, että Aurora sysätään sivuun omasta tarinastaan. Muut sähläävät, langettavat kirouksiaan ja suunnittelevat Auroran elämää. Eikä Auroran anneta edes kapinoida.
Sovitaan, että lopputekstien jälkeen Aurora tekee jotain coolia. Kehittelee vaikka niitä syöpälääkkeitä.
PS. Olkaamme onnellisia, että Disney karsi tarinasta kaikkein kammottavimmat jutut.
Ranskalaisen Charles Perrault’n (1628-1703) versiossa tarina jatkuu pidemmälle. Häiden jälkeen Prinsessa Ruusunen saa prinssin kanssa kaksi lasta. Prinssin äiti on kammottava naispaholainen, joka tykkää syödä pikkulapsia. Tämä paha kunigatar antaa käskyn teurastaa lapsenlapsensa ja lopulta myös Prinsessa Ruususen. Tarinalla on ”onnellinen” loppu, kun kunigatar kuolee.
Italialaisen Giambattista Basilen (1566-1632) versiossa Talia-niminen tyttö nukahta syvään uneen, kun hän pistää itseään tikulla sormeen. Ohikulkumatkalla oleva kuningas löytää nukkuvan Talian, raiskaa hänet ja palaa sitten jatkamaan elämäänsä. Talia tulee raskaaksi ja synnyttää tajuttomana kaksoset. Toinen lapsista imee tikun pois Talian sormesta ja tämä herää, omaksi yllätyksekseen äitinä. Kuningas palaa ja löytää Talian ja lapset. Mutta kappas, kuninkaalla on myös vaimo, kuningatar, joka saa selville kuninkaan salaisuuden. Kuningatar juonittelee ja saa Talian lähettämään lapset luokseen; hän haluaa tappaa lapset ja syöttää heidät kuninkaalle. Lapset pelastuvat ja kuningas määrää kuningattaren poltettavaksi elävältä. Talia ja kuningas menevät naimisiin. Onnellinen loppu, kai?
LUE MYÖS:
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 1: Ariel
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 2: Tuhkimo
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 4: Belle
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 5: Jasmine
Kuvat: Disney
SEURAA BLOGIA: