Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 4: Belle
Suosikkiasia: Disney-piirretyt… ja Disney-prinsessat!
Disney-prinsessat, huonoja esikuvia? Antifeministisiä höppänöitä, joiden negatiiviselta vaikutukselta lapsia on suojeltava? Avuttomia tyttösiä, jotka odottavat pelastavaa prinssiä ja siinä samalla tarjoilevat lapsille epärealistisia odotuksia rakkaudesta, kauneudesta ja sukupuolirooleista? Let’s see. Tarkastelussa persoonat, puheet ja tekemiset.
Aiemmat osat:
Seuraavana vuorossa rakas kaunottaremme eli Kaunottaren ja hirviön (1991) Belle.
Onko Belle huono esikuva?
Jos Disney-prinsessat laitettaisiin janalle, jonka toisessa päässä olisi ”huonot” esikuvat ja toisessa ne vähän paremmat esikuvat, veikkaan että moni sijoittaisi Bellen heittämällä jälkimmäisen kategorian puolelle, melko lähelle janan päätyä.
Ilman syvempää analysointiakin Belle tuntuu varsin pätevältä esikuvalta. Hän on fiksu, kirjoja rakastava nuori nainen, joka unelmoi seikkailuista ja vähät välittää ällöttävän ja narsistisen Gastonin iskuyrityksistä. Hän on reipas, rohkea ja sisukas, ei millään tavalla avuton tyttörukka. Prinsessasatuja kritisoidaan usein siitä, että nainen on aina se pelastettava, mutta Kaunottaren ja hirviön tapauksessa Belle – ja Bellen rakkaus – on se, joka pelastaa (kerran toki toisinpäinkin, pelastaahan Hirviö Bellen susilaumalta).
Siinä missä esimerkiksi Prinsessa Ruususen Auroraa retuutetaan läpi satunsa ilman että hänellä on minkäänlaista valtaa tai roolia, Kaunotar ja hirviö antaa Bellen tehdä monia merkityksellisiä tekoja ja päätöksiä. Hän ei ole kenenkään heittopussi, vaan aidosti aktiivinen toimija, jonka teoilla, sanoilla ja päätöksillä on väliä ja vaikutusta.
Jos otetaan huomioon vain ja ainoastaan Belle – hänen tekonsa, puheensa ja persoonansa – Kaunotar ja hirviö todellakin tarjoilee vallan mainiota esikuvamateriaalia. Sadun sankari ei ole prinssi, vaan Belle – itsenäinen, viisas ja hyväsydäminen nainen. Nainen, jolla on oma tahto ja omat unelmat.
Kiltti, epäitsekäs, empaattinen, suvaitsevainen, ennakkoluuloton, utelias, rohkea, ystävällinen, tarmokas, fiksu… Belleen voi liittää pitkän listan positiivisia adjektiiveja.
The End siis, Belle on loistava esikuva!
…pitää nyt kuitenkin vähän leikkiä paholaisen asianajajaa. Kaksi negatiivista asiaa, ne pystyn Bellestä kaivamaan.
Ensinnäkin – ja tämä menee hieman hiustenhalkomiseksi; kuvitteleeko Belle olevansa vähän parempi kuin muut kyläläiset? Little town, full of little people, hän laulaa elokuvan alussa ja kohauttelee olkiaan kylän leipurille. Ei siinä ole mitään pahaa, että haluaa enemmän (there must be more than this provincial life), mutta arvosta nyt omia juuriasi hyvä nainen!
Sanoinhan, hiustenhalkomista… koska toisaalta, miksi Bellen pitäisi arvostaa kyläläisiä, eiväthän hekään arvosta häntä. Belle on outo koska lukee kirjoja, Belle on hölmö kun ei ole kiinnostunut Gastonista… Ihan vääränlainen tyyppi tähän kylään. She’s nothing like the rest of us!
Jos lukeminen leimaa oudoksi, todellakin hyvä että Belle haluaa pois pienestä kotikylästään. Ja plussapisteitä siitä, että vaikka koko kylä pitää Belleä kummallisena, hän ei välitä muiden mielipiteistä vaan on rohkeasti oma itsensä. Oma kirjoja rakastava, itsenäinen itsensä. Vahva nainen, joka ei tyydy olemaan jonkun Gastonin kaltaisen lurjuksen little wife.
Belle haluaa seikkailuja. Hän haluaa enemmän kuin mitä pienessä kylänpahasessa on tarjolla.
I want adventures in the great wide somewhere, I want more than I can tell. I want much more than this provincial life.
Ja seikkailut ovat hyvästä, tietysti.
Tästä päästään kuitenkin negatiiviseen asiaan numero kaksi.
Pitikö Bellen seikkailuna olla ikävään Hirviöön rakastuminen? (no, sadun kannalta tietysti piti…)
Minä en voi sietää Hirviötä. Minusta Hirviö on tyly ja väkivaltainen öykkäri, ei lainkaan tarpeeksi hyvä Bellelle (tai kenellekään).
Minä en anna Hirviölle anteeksi aggressiivista, kontrolloivaa ja väkivaltaista käytöstä. Ja ihan vähän olen pettynyt siihen, että Belle antaa. Hirviö vangitsee Bellen isän, sitten Bellen. Hirviö huutaa ja raivoaa Bellelle, on pelottava ja määräilevä kusipää. Not cool. Kaiken tämän jälkeen Belle menee ja rakastuu, koska he’s different now, he’s changed somehow.
Hiton Tukholman syndroomaa koko rakkaustarina, voisi paholaisen asianajaja sanoa. Vanki rakastuu vangitsijaansa.
Tiedetään, tiedetään, Kaunottaren ja hirviön koko pointti on siinä, että rakkaus muuttaa, tekee ikävästä Hirviöstä mukavan prinssin. Sellaisen tyypin joka ON Bellen arvoinen. Ja rakkaus ja rakastuminen ovat aina hyviä juttuja. Mutta… en hirveästi tykkää siitä piilossa olevasta viestistä, jonka mukaan rakkaus voi maagisesti muuttaa väkivaltaisen miehen unelmien prinssiksi.”Ai se tyyppi on pelottava kusipää? Ei huolta, kyllä hän muuttuu kun vain rakastat”.
Hirviö huutaa Bellelle muun muassa näin: ”You come out or I’ll break down the door”. Ja toteaa näin: ”If she doesn’t eat with me, then she doesn’t eat at all”. Ja näin: ”You must promise to stay here forever”.
Vähän pikkulintujen syöttämistä, kirjastoa ja tanssimista, ja yhtäkkiä pitäisi unohtaa kaikki tuo.
He’s different now. Vaarallisia sanoja. He was mean. And now he’s kind. Noup.
Hirviö on lopulta ihan samanlainen kuin Gaston; aggressiivinen idiootti, joka ei hyväksy sanaa ei ja raivoaa kun ei saa haluamaansa. Gaston haluaa Bellen, koska tämä on kylän kaunein tyttö ja that makes her the best and don’t I deserve the best. Hirviö haluaa Bellen koska tämä on kaunis ja voi rikkoa kirouksen. Haluaako joku Bellen, koska tämä on fiksu, ystävällinen ja kaikkinemuutpositiivisetadjektiivit?
#parempityyppibellellekiitos
Eli onko Belle huono esikuva?
Ei, Belle ei ole huono esikuva. Belle on vallan loistava esikuva. Ei se, että uskoo parasta ihmisistä – hirviöistäkin – tee Bellestä huonoa esikuvaa. Eikä se positiivisten adjektiivien lista kumoudu, vaikka Belle rakastuu aggressiiviseen idioottiin.
Persoona, puheet ja tekemiset, niitähän meidän piti tarkastella. Ja niiden valossa Belle on huipputyyppi.
Satu Bellen ympärillä sen sijaan on hieman… ongelmallinen?
But he’s different now. He’s changed somehow.
Niinkin harmittomalta tuntuva asia kuin rakastettu piirretty onnistuu kätkemään riviensä väliin ajatuksen siitä, että väkivaltainen mies muuttuu kun nainen vain rakastaa tarpeeksi.
Tosielämässä hirviöt harvoin muuttuvat prinsseiksi vaikka kuinka rakastaisi.
PS. Kaunottaressa ja hirviössä on tärkeä, sisäistä kauneutta korostava sanoma: the beauty is found within. Hieno homma! En ole kuitenkaan ihan varma, kestääkö tuokaan sanoma pientä sörkkimistä. Ensinnäkin: jos sisäinen kauneus on tärkeää, miksi Hirviö lopussa muuttuu komeaksi prinssiksi? Ja toiseksi: Bellestä puhuttaessa esille nostetaan toistuvasti hänen kauneutensa. Her looks has no parallel. She’s the most beautiful girl on the town. Jopa hänen nimensä – Belle – tarkoittaa kaunista!
PPS.Hirviön oikea nimi on prinssi Adam. Täysin uutta tietoa minulle!
LUE MYÖS:
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 1: Ariel
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 2: Tuhkimo
Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia? Osa 3: Aurora
Kuvat: Disney
SEURAA BLOGIA:
Bellen luonteenpiirteistä oon täysin samaa mieltä sun kanssa, mutta sen verran täytyy olla eri mieltä että eihän Belle vain anna anteeksi Hirviön öykkäröintejä ja rakastu kun vähän ruokitaan pikkulintuja, vaan Hirviön käyttäytyminen aidosti muuttuu ennen kuin kumpikaan osapuolista rakastuu. Tuon susihyökkäys-episodin jälkeenhän Belle sanoo suorat sanat Hirviölle sen käyttäytymisestä minkä jälkeen Hirviö ei enää kertaakaan ole aggressiivinen ketään kohtaan (paitsi lopussa Gastonia kohtaan mut se annettakoon anteeksi, mitäs Gaston meni länsisiipeen).
Ja itse olen aina tulkinnut että rakastuminen ei tapahtunut kummankaan kohdalla heti vaan vähitellen ajan myötä, nimenomaan sen seurauksena että Hirviö itse muutti käyttäytymistään eikä niin, että Belle rakkaudellaan muutti Hirviön.
Se nyt sit on aivan eri asia että voisiko tällaisen taustan omaavaan henkilöön luottaa oikeassa maailmassa, ja jos leffassa oikeasti Belle rakastuisi väkivaltaiseen Hirviöön ja saisi Hirviön muuttamaan käytöstään rakkaudella niin tietysti se olisi ongelmallista. Mun on vaan aina pakko päästä puolustamaan tätä leffaa kun oon katsonut sen about sata kertaa ja mä vaan itse en näe siinä tätä Stockholm Syndrome -puolta mitä monet haluaa siihen liittää 😀
Hyvä pointti! Ja Hirviön puolustukseksi on sanottava sekin, että silloinkin kun hän oli siinä alun hirviömoodissaan, hänessä oli joitain inhimillisiä ja empaattisia puolia, nämä vain hukkuivat sen öykkäröinnin alle. Ja siis ei varmasti ollut helppoa olla hirviö, joten ehkä öykkäröinti meni senkin piikkiin (tosin ei Hirviö alun alkaenkaan ollut mukava tyyppi, siksihän hänestä tuli hirviö).
Mutta siis joo, Hirviö muuttui, se on totta. Minä vain olen jäärä; jos kerran huutaa ja käyttäytyy aggressiivisesti, en näköjään voi unohtaa vaikka kyseessä olisikin vain piirretty 😀 Ja olen kyllä vahvasti myös Stockholm Syndrome -tulkinnan puolella. Ei se asetelma nyt kovin reilu ollut Belleä ajatellen.
Mahtavaa pohdiskelua taas vähän pilke silmäkulmassa – tykkään! <3 🙂
Juu, ei kusipäinen, kelvoton mies rakastamalla paremmaksi muutu. Ei ei, käpälämäkeen vaan, kun alkaa tulla tuon sortin red flaggejä!
Kiitos Tanja 🙂 On vähän kaksipiippuinen juttu tämä Kaunottaren ja hirviön tapaus. Kun toisaalta sitä haluaisi ottaa sadun satuna, unohtaa ongelmallisuudet. Mutta sitten toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että elokuvilla, tv-sarjoilla, kirjoilla ja muulla kuluttamallamme viihteellä on vaikutusta. Että ei se ole yhdentekevää, jos vaikka joku pikkutyttö kasvaa katsellen elokuvia, joissa nainen aina antaa anteeksi väkivaltaiselle miehelle. Tai vielä pahempi; jos tämä kehystetään rakkaustarinaksi, kuten Kaunottaressa ja hirviössä.