Nämä tv-sarjat otan mukaani maailmanlopun bunkkeriin (eli suosikkisarjojen top 5)

Suosikkisarjat: Nämä viisi. 

Maailmanloppu uhkaa! Saat valita maailmanlopun bunkkeriisi viiden tv-sarjan kaikki tuotantokaudet. Nettiä ei ole tarjolla, valinnoilla pitää pärjätä hamaan loppuun asti (bunkkerista ilmeisesti löytyy dvd-laite ja telkkari. Ja sähköä siihen hamaan loppuun asti). Mitä valitset? Go! 

Tässä meitsin valinnat.

1. Parks and Recreation (NBC 2009-2015)

705598-parks_and_recreation_5056431f846b0.jpgKuva: NBC

Rakastan kaikkea Parks and Recissä. Kaikkea! Ensinnäkin: rakastan Amy Poehleria. Jos saisin valita jonkun julkisuudesta tutun tyypin uran, valitsisin Amyn. Kuinka siistiä olisi olla koomikko, olla tunnettu siitä, että on hauska. Suosittelen kaikille uppoutumista Amy Poehlerin SNL:n aikaisiin taidonnäytteisiin, niitä löytyy YouTubesta. Ja lukekaa Amyn Yes Please -kirja, se on huippu. Parks and Recissä Amy tekee todellisuudessa kai vähän ärsyttävästä ja neuroottisesta Leslie Knopesta sympaattisen ja hyväsydämisen tyypin, joka on samalla feministinen voimanpesä ja kunnon badass pomo.

Amyn (ja Leslien) lisäksi rakastan kaikkia ja kaikkea muutakin Parks and Recissä. Nick Offermanin Ronia, Aubrey Plazan Aprilia… oikeastaan kaikki näyttelijät ja kaikki roolihahmot, sivuhenkilötkin, pääsevät mun suosikkilistalle. Kaiken hassuttelun ja huumorin ohella Parks and Recissä on myös yksi kaikkien aikojen parhaista ja mieltä lämmittävimmistä telkkarirakkaustarinoista (#Benslie4ever!!).

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi on muuten vähän hutera, mutta kun siitä päästään yli tarjolla on puhdasta komediakultaa.

Suosikkijakso: The Fight (3. kausi, jakso 13 – jos nyt pitää valita yksi, oikeastaan koko kolmas kausi on mun ikisuosikki ja kurjien päivien piristäjä). Ja bonuksena 5:nnen kauden jakso 5 eli Halloween Surprise… sanoinko jo #Benslie4ever? 

Mistä voi katsoa? Parks and Recin kaikki kaudet löytyy ainakin HBO Nordicista.

2. Frendit (NBC 1994-2004)

6362009871505389111689071181_Friends-TV-show-on-NBC-canceled-no-season-11.jpgKuva: NBC

No tämä on ehkä vähän tylsä valinta, mutta ei voi mitään: Frendit kuuluu ehdottomasti mun maailmanloppulistalle. Ainakin siellä bunkkerissa olisi jotain tuttua ja turvallista. Nykyään, kun kaikki jaksot on nähnyt miljoona kertaa, Frendien vetovoima perustuu ennakolta nauramiseen; tietää tasantarkkaan milloin mikäkin punch line on tulossa, joten nauraa jo valmiiksi, mikä taas saa nauramaan entistä enemmän. Frendithän ei ole millään lailla ongelmaton komedia. Se on aikansa tuote ja osa sarjan vitseistä on tänä päivänä todella vanhanaikaisia: seksistisiä, homofobisia ja mauttomia. Kaikista epäkohdistaan huolimatta Frendeillä on paikka sydämessäni. Vetoan nostalgiaan. 

Suosikkijakso: The One Where Everybody Finds Out (5. kausi, jakso 14 – ihan vain Monican ja Chandlerin rakkaustarinan vuoksi, vitoskausi on kokonaisuudessaankin mun suosikki)

Mistä voi katsoa? Netflix

3. Alias (ABC 2001-2006)

alias.jpgKuva: ABC

Kuinka hyvä sarja Alias olikaan! Agentteja, maailmanlopun meininkiä, hulluja juonikuvioita, eeppinen rakkaustarina. Ja girl poweria totta kai, Sydney Bristow (Jennifer Garner) on mun kaikkien aikojen tv-hahmosuosikkien listauksessa hyvin korkealla. Jos koskaan joutuisin pulaan, laittaisin todellakin kaiken toivoni pelastumisesta Sydneyn harteille.

Vaikka Alias todellakin kuuluu maailmanloppulistalle, en ole millään tavalla sokea sen virheille. Alias on superhyvä sarja, muttei missään nimessä täydellinen. Pystyn kuitenkin ohittamaan kaiken Rambaldi-höpinän ja epäuskottavat ihmepelastumiset, sillä Alias on loppujen lopuksi leppoisa ja mukaansatempaava agenttisatu, jota ei pidäkään ottaa liian vakavasti. Paitsi Sydneyn ja Vaughnin rakkaustarina, se pitää ottaa erittäin vakavasti!  

Suosikkijakso: Kakkoskausi jaksosta 13 eteenpäin (Parks and Recin Ben+Leslie saattaa olla yksi tv-historian mieltä lämmittävimmistä romansseista, mutta Sydney+Vaughn ehdottomasti kuumin!)

Mistä voi katsoa? Haluaisin tietää.

4. Friday Night Lights (NBC 2006-2011)

2-1.bp.blogspot.com__ZOYP1y9e4s8_TMoJBd3hAXI_AAAAAAAACec_JDw4Xdj_2e8_s1600_fnl+credits.jpgKuva: NBC

Clear eyes, full hearts, can’t lose! Siellä maailmanlopun bunkkerissa sitä vasta tarvitaankin Coach Taylorin inspiraatiopuheita. Friday Night Lights on melko lähellä täydellistä tv-sarjaa (kakkoskausi murhaisine hutiaskeleineen oli toki hieman kyseenalainen). Käsikirjoitus, näyttelijät, kuvaus… kaikki toimii. En ole koskaan asunut pienessä texasilaisessa jalkapallokaupungissa, mutta FNL:n jälkeen voin kuvitella, millaista se olisi. Rakastan sitä, kuinka realistisesti sarja on tehty ja kuvattu. Se ei ole pelkkää kaunista pintaa monien muiden highschoolsarjojen tapaan (looking at you Gossip Girl), vaan tuntuu aidolta, oikealta elämältä.

Fiilistelen myös sitä, kuinka tekijätiimillä oli pokkaa uudistaa sarja sen jälkeen, kun alkuperäiset nuoret valmistuivat sarjassa lukiosta. Vaikka osa jäi, osa myös lähti, kuten oikeassa elämässä. Sarja on niin taidolla tehty, että ihmettelen miten se ei voittanut kaikkia mahdollisia palkintoja. Kyle Chandler voitti kyllä ansaitun miespääosa-Emmyn, mutta FNL:lle olisi todellakin kuulunut myös parhaan draamasarjan pysti!

Suosikkijakso: There Goes the Neighborhood (kausi 2, jakso 10) … Koska Tim Riggins (#Texasforever)

Mistä voi katsoa? Oliko HBO Nordicilla, mutta poistui sieltä… en ainakaan löytänyt enää 🙁

5. Gilmore Girls (The WB/The CW 2000-2007)

thegilmoregirls.0.0.jpgKuva: The WB

Mulla on nykyään hieman ristiriitainen suhde Gilmore Girlsiin. Luulen, että olen ylianalysoinut sarjan mielessäni. Kaiken analysoimisen seurauksena olen tajunnut, että Lorelai ja Rory ovat oikeasti aika rasittavia minäminäminä-tyyppejä. Myös Netflixin uudet (surkeat!) jaksot jotenkin tahrasivat sitä ideaa, joka mulla oli nuoruudesta asti ollut sarjasta.

Kaikesta huolimatta raahaisin Gilmore Girlsin maailmanlopun bunkkeriin. Syitä on useita. Ensinnäkin: sarja tunnetusti vilisee popkulttuuriviittauksia, joten niiden bongaamiseen ja ymmärtämiseen saisi kulutettua hyvin aikaa. Toiseksi: mikäli pystyisin imemään itseeni edes pienen ripauksen Paris Gellerin asennetta, luulen että pystyisin pelastamaan ihmiskunnan siltä maailmanlopulta. Kolmanneksi: Vaikka Lorelai ja Rory ovat ärsyttäviä, rakastan heitä silti. He ovat osa minun nuoruuttani. Muistan edelleen, kuinka Gilmore Girls tuli Yleltä sunnuntaisin ja ehdin juuri ja juuri katsoa jakson ennen kuin oli juostava bussipysäkille ja tennistreeneihin. Tenniskamat oli pakattava aina ennen sarjan alkua. Neljänneksi: Frendien tavoin vedän esiin nostalgiakortin: Gilmore Girls on tuttu ja turvallinen. Lämmin halaus, kuin kuppi teetä kylmänä talvipäivänä. Ja kaikkia muita lällyjä vertauksia. Viidenneksi: Onhan Gilmore Girls nyt hiton hyvää telkkaria! 

Suosikkijakso: Friday Night’s Alright for Fighting (kausi 6, jakso 13) 

Mistä voi katsoa? Netflix 

Bonuslista (eli nämä sarjat jäivät just ja just bunkkerin ulkopuolelle): Veep, The Officen jenkkiversio, The O.C. (c’moon, olin teini 2000-luvun alussa!), New Girl (sarja saa minut yksinkertaisesti hyvälle tuulelle), Happy Endings (#bringbackhappyendings #justiceforhappyendings!!), 24 (Jack Bauer rules), Simpsonit, Unbreakable Kimmy Schmidt (voisi osua maailmanlopun bunkkerissa hieman liian lähelle. Vai toimisiko se inspiraationa?), 30 Rock ja Satuday Night Liven jaksotallenteet (tarkemmin kuin ajattelen, ehkä SNL:n pitäisi olla varsinaisella maailmanloppulistalla, sitä on kuitenkin tehty vuodesta 1975 lähtien. Olisi tuntikaupalla katsottavaa. No, meni jo).

Kulttuuri Suosittelen

David Tennant – ainoa syy katsoa Netflixin Jessica Jones

Suosikkityyppi: David Tennant

76468-de-doctor-who-a-jessica-jones-qui-est-david-tennant.jpgKuva: Netflix

En erityisemmin pidä supersankari-genren sarjoista ja elokuvista. En myöskään erityisemmin vihaa niitä, ne ovat minusta vain aika yhdentekeviä. Spidermanit ja Batmanit ja The Avengersit, kaikki pahikset ja yliluonnolliset kikkailut… en jaksa välittää.

Vaikka en fanitakaan supersankarijuttuja, olen silti katsonut kaksi Marvelin supersankarisarjaa Netflixistä, Jessica Jonesin ja The Defendersin. En osaa perustella, miksi katsoin jälkimmäisen; se oli mun mielestä yksinkertaisesti huono. Oli kai tylsää.

Mutta osaan todellakin kertoa, miksi jopa vähän fiilistelin Jessica Jonesia, vaikka noin päällisin puolin genre ei kiinnostakaan. Syy on David Tennant.

David fucking Tennant, Skotlannin lahja maailmalle! Hänen karismastaan kertoo aika paljon se, että Jessica Jonesissa hän näytteli hyvin mahdollisesti kaikkien supersankarijuttujen kaikkein halveksittavinta pahista, ja silti sitä jotenkin tsemppasi häntä.

Ei oikeasti, koska Kilgrave (aka Purple Man, kuva yllä) on jumaluuskompleksinen naisia vihaava narsistinen psykopaatti-mielipuoli-hyväksikäyttäjä, mutta Tennant sai jollakin ihmekonstilla upotettua tuohon kammottavaan superpahikseen ripauksen… inhimillisyyttä? Aitoutta? Haavoittuvaisuutta? Oli mitä oli, hitto kuinka vakuuttava roolisuoritus!

Eikä ole muuten ainoa kerta. Broadchurchissa (eli siis parhaassa rikossarjassa joka on koskaan tehty) David Tennantin roolihahmo rikosylikomisario Alec Hardy (kuva alla) on kusipää, joka karjuu alaisilleen ja sättii milloin ketäkin, mutta katsojana sitä on kaikesta huolimatta hänen puolellaan.

Broadchurch_S3_DavidTennant.jpgKuva: ITV

On toki mahdollista, että David Tennant on yksinkertaisesti hyvä näyttelijä (mitä hän sataprosenttisesti on), mutta hänen näyttelijäsuorituksistaan paistaa läpi myös se, että hän on kaiken lahjakkuutensa ohella hyvä tyyppi täynnä luontaista karismaa. Ei kuka tahansa tekisi kusipäistä ja psykopaateista moniulotteisia ja kompleksisia roolihahmoja, joita kohtaan katsoja tuntee sympatiaa (tosin Alec Hardy on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, joka ansaitseekin sympatiaa. Kilgrave ei niinkään).

Karisma on kummallinen juttu. Joillakin vain on sitä enemmän kuin toisilla. David Tennantilla sitä on hyvin, hyvin paljon.

David Tennant -fanitukseni ei tietenkään perustu pelkästään hänen esittämiinsä roolihahmoihin. Ainakin 80 prosenttisesti se perustuu alla olevaan videoon, jolla hänelle myönnetään elämäntyöpalkinto brittien National Television Award -palkintogaalassa.

Miksi David Tennant tuli mieleeni juuri nyt? Tietenkin siksi, että Jessica Jonesin toinen tuotantokausi pärähti viime viikolla Netflixiin. Ken on katsonut ensimmäisen tuotantokauden tietänee, että SPOILER ALERT! Kilgravelle kävi sen päätteeksi hieman huonosti. David Tennant on kuitenkin mukana uudella tuotantokaudella, tosin käsittääkseni vain yhdessä jaksossa.

En ole vielä katsonut (enkä tiedä tulenko katsomaankaan) uutta tuotantokautta, mutta David Tennantin ja Kilgraven kohdalla ajatuskulkuni olisi todennäköisesti melko samanlainen, kun Vulturen kriitikolla jaksoarviossaan:

– Tiedän, ettei teknisesti ottaen ole ilahduttavaa nähdä Kilgrave, raiskaaja ja psykopaatti, jonka Jessica suurella työllä pyyhki elämästään. Mutta David Tennant on vain niin hiton hyvä.

Niin hiton hyvä. Jep, samaa mieltä. Itse asiassa fanitan David Tennantia niin paljon, että scifivastaisuudestani huolimatta on melkein tehnyt mieli katsoa kaikkien scifisarjojen kantaisä Doctor Who. Tai ainakin ne jaksot, joissa David Tennant on, hän kantoi tohtorinviittaaa vuosina 2005-2010 kymmenentenä Tohtorina (jaksoakaan en ole nähnyt, mutta olen kuitenkin sen verran perillä Doctor Who’sta, että tiedän Tohtorin vaihtuvan aina aika-ajoin. Senkin tiedän, että seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen naispuolinen Tohtori, jota esittää Broadchurchista tuttu Jodie Whittaker. Ja tiedän myös, että Tardis on se aikakone, jolla Tohtori liikkuu. Muuta en sitten tiedäkään).

Tarinan opetus: David Tennant = hiton karismaattinen tyyppi ja hiton hyvä näyttelijä.

Tarinan pohdinta: Olenko menettänyt jotain, kun en katso Doctor Who’ta? Se on kuitenkin legendaarinen kulttisarja. Pitäisikö sitä katsoa? Ja onko David Tennant kaikkien #suosikkitohtori?

PS. Jos tekee mieli pitää David Tennant -teemainen sarjamaraton, Jessica Jonesin lisäksi myös Broadchurch löytyy Netflixistä. Paras rikossarja ikinä. Ja näköjään Netflixistä löytyy Doctor Who’takin. Ei tosin David Tennantin tohtoroimia kausia, vaan Matt Smithin aka The Crownin Prinssi Philipin.

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta