Netflixin Do Revenge ja muita viime aikojen suosikkiasioita
Suosikkiasiat: Ysärin teinileffat, Aikuiset, NoHo Hank ja herttuatar Meghan
Nyt nämä jopa ovat oikeasti suosikkiasioita!
Do Revenge / Netflix
(Ei sisällä spoilereita!)
Miljoona nostalgiapistettä Netflixin tuoreelle Do Revenge -leffalle. Ysärin ja 2000-luvun alun teinileffojen kanssa kasvanut meikäläinen fiilisteli viittauksia Cluelessiin, 10 Things I Hate About You’hun, Electioniin, Mean Girlsiin, Julmia aikeisiin, Heathersiin… mihin muihin? Varmaan missasin jotain. Viittauksista huolimatta leffalla oli oma ääni ja tulokulma, joten lisää pisteitä! Oikein viihdyttävä parituntinen, suosittelen. Toki voisin elää ilman sitä, että reilusti päälle parikymppiset tyypit esittävät lukiolaisia, mutta Hollywood gonna Hollywood. Eikä siinä, pääosissa Camila Mendes ja Maya Hawke tekivät oikein mainiota työtä, pisteitä heillekin! Ja puvustajille ja lavastajille, leffa oli pastellitykityksessään visuaalisestikin viihdyttävää katsottavaa.
Do Revenge on teinimaailmaan siirretty Muukalaisia junassa (Hitchcockia, lisää viittauksia!). Mendesin esittämä Drea ja Hawken Eleanor kärsivät vääryyttä, tutustuvat ja sopivat kostavansa toistensa puolesta. Näin kostoa ei voi jäljittää heihin. Huvittavaa sekoilua plus paikoin oikein terävää satiiria ja 2020-luvun ilmiöiden ja epäkohtien kommentointia. Vähän toivon, että leffa olisi lähtenyt vieläkin isommalla vaihteella päin musta komedia -puoltaan, mutta pelittihän se noinkin.
Aikuiset / Yle Areena
Pisteitä myös hurmaavalla Aikuiset-sarjalle ja sen kolmannelle ja viimeiselle (buu) kaudelle. Oli mun suosikkikausi; rakastin tapaa, jolla sarja päättyi. Jotenkin niin oikealla ja merkityksellisellä tavalla. Pidin myös kovasti tästä HS:n jutusta, jossa sarjan luoja ja pääkäsikirjoittaja Anna Brotkin piti päiväkirjaa viimeisen kauden luomistyöstään.
Erityisesti pisteitä Brotkinin vikan kappaleen sanoille: Sitten tajuan, että ehkä voisin itsekin alkaa opetella samaa, mitä saarnaan muille sarjassani. Että many fucks todellakin given. Että on ookoo itkeä, on ookoo olla nolo ja tuntea isosti näistä naurettavan pienistä asioista.
Hear hear!
Barry / HBO Max
Ei sillä, että kukaan pitäisi kirjaa, mutta kenties olen joskus maininnut aloittaneeni HBO:n superkehutun Barryn. Tai sitten en ole maininnut, kuka näitä muistaa. Anyways, siitä on jo aikaa, olisiko ollut vuosi takaperin. Katsoin ekan kauden ja vähän toista, mutta sitten jumituin enkä enää jaksanut. Unohtui koko sarja. Sehän on siis äärihyvä, mutta mun on aina vaikea aidosti pitää sarjoista, joiden päähenkilöiden puolella oleminen on hankalaa. Ja Barryn päähenkilö on palkkamurhaaja.
Noh, tässä taannoin en keksinyt muutakaan katsottavaa, joten päätin antaa Barrylle uuden mahdollisuuden. Nyt olen koukussa siihen, pidän sitä nerokkaana ja täydellisenä ja omituisen hauskana, ja miten ihmeessä Anthony Carrigan ei ole voittanut kaikkia mahdollisia palkintoja NoHo Hankin roolistaan? Vaikka kaikki sarjan hahmot ovat omalla tavallaan kamalia (ja siis murhaavat porukkaa oikealla ja vasemmalla), silti toivon ettei kenellekään tapahdu mitään ikävää. En tajua.
Luckiest Girl Alive / Netflix 7.10.
Tämä lokakuussa odottava Netflix-leffa kiinnostaa. Luin vuosia sitten leffan pohjalla olevan Jessica Knollin samannimisen romaanin, ja muistan, että oli oikein koukuttava. Olen kirjoittanutkin siitä vuonna yksi ja kaksi. Edelleen ylpeä tuon postauksen kuvituksesta. Ja fun fact: sain kyseiseen postaukseen blogini ensimmäisen kommentin. Toki olisi ollut kivempaa että kommentti olisi koskenut jotain muuta kuin virhettäni, mutta kommentti se oli joka tapauksessa. Olin siitä kovin ylpeä 😀
Meghan
Sitä vaan, että Team Meghan sataprosenttisesti. Siis kun vastapuolella ovat rasistiset kusipäät, kiusaavat brittitabloidit ja muut idiootit, jotka hyvä luoja valittavat Meghanista (ja Harrysta mutta enemmän Meghanista, tietysti) teki hän mitä tahansa. Väärin väärin väärin aina väärin. Jos kritisoit herttuattaria — tai ketä tahansa — siitä, että he pitävät puolisonsa kädestä kiinni, niin suosittelen hyvin vakavaa itsetutkiskelua. Sen jälkeen suosittelen katsomaan Harryn tarinan Apple TV+:n dokkarisarjasta The Me You Can’t See. Tai vähintään tämän somessa kiertävän seitsemänminuuttisen kyseisestä sarjasta. Ja sitten lukemaan tämän Buzzfeedin listauksen tavasta, jolla brittimedia on kohdellut Meghania verrattuna Kateen.
PS. En ole edelleenkään katsonut yhtään jaksoa The House of the Dragonista tai The Rings of Powerista. Ei tämä nyt kovin lupaavalta vaikuta. Sen sijaan olen uudelleenkatsonut Ted Lasson, alusta lähtien. Ykköskaudessa on ihan uusi taso, kun tietää kakkoskauden tapahtumat. Ja siis pisteitä Ted Lassolle, toimii, toimii ja toimii.
LUE MYÖS:
- Viime aikojen suosikkiasioita: vihakatsomista, kelvollisia komedioita ja mainio rom com
- Hurraa-huuto semihömpälle kirjallisuudelle (ja kolme kirjavinkkiä)
SEURAA BLOGIA:
