Neljä mielenkiintoista Netflix-uutuutta joulukuuhun

Suosikkiasia: uutuussarjat 

Netflix / Bridgerton, Shonda Rhimes. December 2020. New Series.
Kuva: Netflix / Bridgerton

Ystävät, hyvää joulukuuta. Koska olen nyt 45 minuuttia yrittänyt keksiä tähän jotain järjellistä kirjoitettavaa – mulla saattaa olla ihan pieni pakkomielle alustaa nämä sarjalistaukseni jotenkin – seuraa kolme pääni sisältä ongittua ajatuskelaa.

  1. Koska tykkäävät EU-parlamentissa kaikista kivoista direktiiveistä, voisivatko seuraavaksi tehdä sellaisen direktiivin, että Fazerin pähkinäsuklaalevyn kaikissa yksittäisissä paloissa pitäisi olla edes yksi pähkinä. Koska mitä hittoa? Jos olisin halunnut pähkinätöntä suklaata, olisin ostanut sitä perus-sinistä, hyvä Fazer!
  2. Mulla on se Fazerin perinteinen suklaajoulukalenteri. En voi olla ainoa, jonka ensimmäinen teko luukun avaamisen jälkeen on haistaa sitä suklaata. Ja sitten olla tyytyväinen itseensä kun hajun perusteella tunnisti mistä suklaasta on kyse.
  3. Olisiko mahdollista saada kaikista Fazerin suklaapatukoista crunchy-versiot? Kuten Pätkiksestä on. Kismet crunchy, Fazerina crunchy… takuuhitti.

Yksi johti toiseen, vannon ettei ollut tarkoitus puhua vain suklaasta.

Okei, nyt voin aloittaa. Netflixin mielenkiintoisia sarjauutuuksia (ja yksi leffa) joulukuulle:

(Sarja / julkaisupäivä)

Bridgerton / 25.12.

Ai että aionko katsoa sarjan, joka näyttää Gossip Girlin ja Ylpeys ja ennakkoluulon hybridiltä? Kyllä, kyllä aion. Joulupäivänä Netflixiin tuleva kahdeksanjaksoinen Bridgerton pohjautuu Julia Quinnin samannimiseen kirjasarjaan. Kirjat ovat ilmeisen suosittuja, best seller -kamaa, mutta historical romance ei ole itselleni kovinkaan (=lainkaan) tuttu genre. Ei väliä. Bridgerton the sarja näyttää just loistavalta ajanvietteeltä joulun välipäiville. Onhan se It’s a Wonderful Life jo nähty tarpeeksi monta kertaa. Hyvä on, en ole koskaan oikeasti katsonut It’s a Wonderful Lifea kokonaan. Mut ei siitä sen enempää.

Bridgertonin on tuottanut muuan Shonda Rhimes ja Lady Whistledownin (siis 1800-luvun Gossip Girlin) äänenä kuullaan muuan Julie Andrews. Ja Derry Girlsin huippu Nicola Coughlan on mukana myös!  Täydellistä. Joulusuklaiden rippeet ja Bridgerton-maraton, odotan teitä.

Tiny Pretty Things / 14.12.

Toinen hybridi: Tiny Pretty Thingsin trailerista tulee varsin alleviivatusti Black Swan meets Pretty Little Liars -vibat. Ei sillä, että kumpikaan mainituista olisi erityisemmin suosikkiasioitani – se Black Swanin ällö kynsikohtaus on ikuisesti jumiutunut aivoihini. Baletti on kuitenkin kaunista ja kiehtovaa, ja kun siihen yhdistää murhamysteeeriä ja teinidramaa… no periaatteessa tuloksena voi olla kliseinen sekasotku, jossa naiivi ja hyväsydäminen nuori tyttö – joka haluaa vain tanssia! – joutuu keskelle ilkeiden ihmisten sekoilua, snobbailua ja reviiritaistelua. Valitsen silti uskoa, että Sona Charaipotran ja Dhonielle Claytonin ya-kirjasarjaan pohjautuva 10-jaksoinen sarja on enemmän Eliteä kuin… kuin jotain huonoa teinidraamamysteeriä.

 The Mess You Leave Behind / 11.12.

Ja Elitestä puheen ollen…  Carlos Montero on käsikirjoittanut ja tuottanut kyseistä, loisteliasta espanjalaista guilty pleasure -teinimysteeriä ja nyt hän on luonut oman kahdeksanjaksoisen mysteerinsä, El desorden que dejasin.  The Mess You Leave Behind, Sotku sinun jälkeesi, sotkua joka kielellä. ”Opettaja aloittaa työt lukiossa, mutta alkaa pelätä henkensä puolesta, kun muutaman viikon takainen hämärä kuolemantapaus nousee esille piinaamaan häntä”, kertoi Netflix ja oikeastaan tuo plus traileri vaikuttavat ihan liian pelottavilta meikäläiselle. Jos katsoisin, katsoisin siksi, että Eliten paras osa, Anderia näyttelevä Arón Piper on mukana tässäkin. Paitsi että nyt hänen roolihahmonsa on väkivaltainen kusipää? Mierda.

Jotain muuta kuin joulufiilistelyä?

The Prom / 11.12.

Tuon edellisen jälkeen tarvitaan jotain iloista ja värikästä. The Prom on Ryan Murphyn luomus, Netflix-leffa parilla Hollywood-tähdellä höystettynä. Vaatimattomasti mukana mm. Meryl Streep ja Nicole Kidman. Koska ei-niin-salainen salainen haaveeni on olla musikaalitähti  (puuttuu vain laulu- ja tanssitaidot, näyttelijänlahjat sekä minkäänlainen palo esiintyä) ja Spotify Wrappedin suosituimpien genrejen top5- listalleni mahdollisesti mahtuivat show tunes ja Broadway, sanoisin olevani kohderyhmää.

PS. Koska on itsenäisyyspäivä enkä pätevän blogin kirjoittajan tavoin muistanut / jaksanut valmistella itsenäisyyspäiväpostausta, uudelleenkäytän viime vuoden kirjoituksen:

–> Sairaalakeikka, joka sai arvostamaan Suomea

Edelleen samaa mieltä. Julkisen terveydenhuollon kohdalla entistä vankemmin, kas kummaa.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi 103v. En haluaisi olla mistään muualta kotoisin.

SEURAA BLOGIA:

Instagram // Bloglovin

LUE MYÖS:

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Roolinsa vanki

Suosikkityyppi: Jack Bauer

Jack Bauer / 24, Tom Kirkman / Designated Survivor
Kuvat: Netflix / Designated Survivor, FOX / 24

Olin aikoinaan hyvin suuri 24-fani. Puhutaan siis siitä tv-sarjasta. CTU, terroristijahteja, salajuonia, agentteja, dramaattisesti tikittävä kello…

Ja Jack Bauer.

Jack Bauer oli ja on mun suosikki fiktiivisiä tyyppejä. Kenties hieman ongelmallinen suosikkityyppi kaiken sen ylettömän väkivallan ja muun moraalisesti kyseenalaisen ramboilun vuoksi, mutta suosikkityyppi joka tapauksessa. Ja siis pelastihan Jack Bauer Yhdysvallat uudestaan ja uudestaan kaikilta mahdollisilta joukkotuhoaseilta ja maailmanlopun suunnitelmilta. Tarkoitus pyhitti keinot, kai.

If you don’t tell me what I want to know, then it’ll just be a question of how much you want it to hurt.

Ja sen sellaista.

Katsoin Jack Bauerin ässäilyjä aina pikkuveljeni kanssa. 24:lla ja Jack Bauerilla on ehkä senkin vuoksi erityinen paikka sydämessäni. Actioniin ja ässäilyihin kiedottua nostalgiaa koko sarja. Muistan, kuinka tuijotettiin sarjaa yläkerrassamme – jakso per viikko tietysti. Jaksot päättyivät aina superdramaattiseen paljastukseen tai raivostuttavaan cliffhangeriin. Sitten ruutuun lävähti se digitaalinen kello. Ja lopussa Jack Bauer pelasti kaikki.

Sivuhuomio: mun on täysin mahdotonta kutsua Jack Baueria miksikään muuksi kuin Jack Baueriksi. En voi edes kirjoittaessa käyttää Jack Bauerista pelkästään etu- tai sukunimeä. Eikä Jack Bauer ole myöskään hän. Vaan Jack Bauer on aina Jack Bauer. Etunimi, sukunimi, molemmat tarvitaan.

Olen miettinyt Jack Baueria paljon viime päivinä. Syy: olen katsonut Netflixistä Designated Survivor –draamasarjaa. Sehän on jo pari vuotta vanha, mutta jotenkin randomisti päädyin katsomaan sitä. Herra ties miksi.

Designated Survivor on ihan pätevä sarja. Se nappasi oikein tehokkaasti mukaansa, ja nyt mun on katsottava sitä, jotta saan tietää kuka on syypää pommi-iskuun, jossa kuoli koko Yhdysvaltojen hallinto. Kaikki paitsi Jack Bau…. Tom Kirkman. Kaikki paitsi joku Jack Bauerin näköinen jamppa nimeltään Tom Kirkman. Valittu selviytyjä, josta tehtiin presidentti.

Tom Kirkmania esittää Kiefer Sutherland. Siis Jack Bauer. Siis näyttelijä, joka tunnetaan etenkin Jack Bauerin roolistaan. Okei vähän siitäkin, että melkein meni naimisiin Julia Robertsin kanssa, mutta Julia Roberts päätti suhteen kolme päivää ennen häitä. Ja vähän siitä, että on Donald Sutherlandin poika. Mutta kaikkein eniten Jack Bauerista.

Takaisin Designated Survivoriin. Ihan pätevä sarja, kuten sanoin. Paitsi yksi melko suuri ja katsomiskokemukseeni negatiivisesti vaikuttava ongelma: en kykene näkemään Tom Kirkmania. Näen vain Jack Bauerin. Tai oikeastaan jonkun onnettoman viiden pennin version Jack Bauerista.

Aina kun Tom Kirkman on ruudussa, ajattelen Jack Baueria.

”Jack Bauer olisi kyllä jo ratkaissut tämän salaliiton!”

”Antakaa Jack Bauerin kuulustella pahiksia!”

”Olisit vähän enemmän kuin Jack Bauer, Tom.”

Poloinen Tom ei voi voittaa. Ja siis Tom on oikein hyvä tyyppi, ehkä jopa liiankin hyvä. Mainio vahinko-presidentti: rehellinen, lojaali, fiksu. Hyvä isä, hyvä aviomies, hyvä esimies, hyvä armeijan ylipäällikkö. Hyvä kaikkea. Mutta ei Jack Bauer.

Yhdessä kohtauksessa tämä presidentiksi joutunut Tomppa kertoi, ettei ole koskaan lyönyt ketään. Täysin automaattisesti suustani pääsi ”hah, niin varmaan”. Koska Jack Bauer ei muuta teekään kuin lyö ihmisiä.

Mitä enemmän katson Designated Survivoria, sitä kirkkaammin tajuan, että Kiefer Sutherland on mun päässä ikuisesti Jack Bauer. Sori Kiefer. Olet roolisi vanki.

Jack Bauer forever.

Designated Survivorin kolme kautta katsottavissa Netflixissä. Ihan hyvä se on! Ei tosin mikään 24… (24 taitaa olla ainakin Viaplayssä.)

PS. Hyvä lukija, olen tuskallisen tietoinen siitä, että käytin juuri 2981 merkkiä kirjoittaakseni yhtään mihinkään liittymättömän postauksen Jack Bauerista, tv-sarjahahmosta, joka ei ole ollut millään lailla relevantti vuosikymmeneen. Olen pahoillani. Jos kuvittelit, että tämä kirjoitus jossain kohtaa olisi muuttunut ajankohtaiseksi ja fiksuksi populaarikulttuurin analyysiksi, pahoittelut että jouduit pettymään.

Kuten Jack Bauerin, myös minun oli itsepintaisesti ja vimmaisesti saatettava loppuun se, minkä aloitin. Vaikka sivullisia ehkä saattoikin sattua.

You can add that (=tämän tekstin lukemisen) to your list of regrets, sanoisi Jack Bauer.

PPS. Menin vahingossa – VAHINGOSSA – spoilaamaan yhden merkittävän juonenkäänteen, joka tapahtuu oletettavasti Designated Survivorin kakkoskaudella. Okei hyvä on, ihan tarkoituksella yritin spoilata yhtä toista asiaa – siis sitä, että kai Emily ja Aaron alkavat jossain kohtaa seurustella – ja siinä samassa vahinkospoilasin tämän ison juonenkäänteen. Hyvä uutinen on se, että en tykännyt siitä juonikuviosta lainkaan, joten voin lopettaa sarjan katsomisen. Kunhan nyt eka saan selville, kuka räjäytti Capitolin.

SEURAA BLOGIA:

Instagram // Bloglovin

LUE MYÖS:

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen