The White Lotus -täyskäännös
Suosikkisarja, sittenkin: The White Lotus (HBO Max)
Kirjoitus sisältää viittauksia The White Lotusin kakkoskauteen mutta ei varsinaisia spoilereita.
Tärkeä ilmoitus: olen päättänyt, että pidänkin White Lotusista. Enkä nyt tarkoita sarkastista ”White Lotus on oikeasti raivostuttava, en tajua miksi katson, periaatteessa en pidä siitä lainkaan” silmienpyörittelylätinää, jota tässä blogissa on mahdollisesti aiemmin harrastettu. Mahdollisesti.
Ei, minä, Maisa, pidän White Lotusista — ilman disclaimereita. Tai okei, yksi disclaimer; puhun nyt käynnissä olevasta kakkoskaudesta. Ykköselle pyörittelen edelleen silmiäni ja pidän raivostuttavana. Mutta kakkonen… se on viihdyttävä, fiksu ja täydellisesti käsikirjoitettu. Olen koukussa. Buu sille, että jäljellä on enää kaksi jaksoa.
Silmienpyörittelylätinässäni olen aiemmin todennut, että White Lotusin ”kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu”. Virkkeen ensimmäisen osan kai jossain määrin allekirjoitan edelleen, mutta että en muka välittäisi, mitä hahmoille tapahtuu?! Hah! Välitän, todellakin välitän! Ainakin nelosjaksosta lähtien, silloin minä tajusin että hetkinen, minähän pidän tästä oikeasti. Oli muuten loistelias jakso, tuo In the Sandbox.
Lisää aikaisempaa lätinääni: ”Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään”. Onpas tunnesiteitä, parin viikon takainen M! Et vain tajunnut sitä, koska oli niin kiire pyöritellä silmiäsi.
Aubrey Plaza ei tietenkään saa olla se kuollut tyyppi. Lähinnä koska on Aubrey Plaza, mutta alun tylsyyden jälkeen Harperista on myös tullut mielenkiintoinen. Respan Isabella ei saa olla se kuollut tyyppi. Mia ja Lucia, älkää olko kuolleita tyyppejä, olette parhaita! Daphne, ekan jakson perusteella tiedän ettet sinä ole kuollut tyyppi, hurraa! Ehkä sinä oletkin murhaaja? Olen oppinut olemaan aliarvioimasta sinua. Olet kiehtova susi edustusvaimon vaatteissa. Jos pitäisi lyödä vetoa, sanoisin että kuollut tyyppi (tai ilmeisesti yksi kuolleista tyypeistä) on Cameron. I’m fine with it, Cameron voi kuolla. Saattaa olla, että multa riittää tunnesiteitä vain White Lotusin naispuolisille hahmoille. I’m fine with it.
Olen paria ekaa jaksoa lukuun ottamatta katsonut jaksot heti niiden julkaisupäivänä, joten olen päässyt osaksi parasta sarjarituaalia: someanalysointia ja Twitterin jaksokommentointia. Fiksut ihmiset internetissä ovat avanneet mun silmiä monille pienille yksityiskohdille, joiden merkitystä en ole itse tajunnut. White Lotus on juuri niitä sarjoja, joissa näitä yksityiskohtia on valtavasti. Kaikki tämä on nostanut katsomiskokemukseni ihan uudelle tasolle. Pitää katsoa tarkasti, muuten jotain tärkeää, puolihuomaamattomasti mainittua saattaa mennä ohi.
Lopuksi, tietysti: haluan matkustaa Sisiliaan! Ei varmaankaan ole vaikeaa löytää lokaatiota kolmoskaudelle, koko homma on yhtä hiton matkailumainosta. Siis miinus ne kaikki omalla tavallaan kamalat ihmiset.
PS. Kukaan kakkoskauden hahmoista ei kuitenkaan ole yhtä kamala kuin ykköskauden Shane.
LUE MYÖS:
- Viime aikojen suosikkiasioita: The White Lotus -dilemma ja rom com -kirjavinkki
- Suosikkisarja just nyt: vuoden parhaimpiin kuuluva Bad Sisters
SEURAA BLOGIA: