Viime aikojen suosikkiasioita: Simone Biles, Bukayo Saka ja iloiseksi tekevä komediasarja
Suosikkityypit: Josh, Simone ja Bukayo
XXXXXXXXX
(Olen maininnut, että mulla on pieni pakkomielle alustaa nämä Viime aikojen suosikkiasiat -postaukset jotenkin nokkelasti. En voi vain mennä suoraan asiaan kuten järkevä ihminen. Mutta nyt, I’ve got nothing. Joten jos vaan jätän nuo äxät paikoilleen merkkaamaan sitä, että tässä sen nokkelan alustuksen kuuluisi olla. Tehdään niin.)
Viime aikojen suosikkiasioita:
Everything’s Gonna Be Okay / Yle Areena
Ystäväni suositteli mulle Yle Areenasta löytyvää Everything’s Gonna Be Okay’tä. Katsoin sen viimein ja hyvä luoja, rakastin sitä! Se teki minut niin iloiseksi. En tiedä miksen ollut katsonut sitä aiemmin, just sellaista mieltä lämmittävää, leppoista hyvän mielen komediaa josta pidän. Vaikka teknisesti ottaen alkaakin surullisesti.
Sarja kertoo parikymppisestä australialaismiehestä Nicholasista, josta tulee yllättäen Los Angelesissa asuvien teini-ikäisten siskopuoliensa Genevieven ja Matildan huoltaja. Pääosassa nähtävä aussikoomikko Josh Thomas on luonut sarjan ja toimii yhtenä sen tuottajista ja käsikirjoittajista.
Tarina ja vitsit ovat kohdillaan, mutta täytyy kehua myös sarjan visuaalista ilmettä. Kaikki on niin kaunista ja värikästä! Edes ne hiton ötökät eivät haittaa (Nicholas on hyönteistutkija).
Yle Areenassa on kaksi valmistunutta kautta. Toivotaan lisää!
Eagles / Yle Areena
Yle Areenasta puheen ollen, ruotsalaisen teinisarja Eaglesin kolmoskausi tuli heinäkuun alussa katsottavaksi. Kaksi ensimmäistä on ollut sopivaa, joskin melko unohdettavaa ajanvietettä, joten katsoin kolmosenkin. Ja tässä kävi nyt ehkä niin, että Eagles-parka hieman kärsi vertailussa. Olin nimittäin ennen sitä katsonut loistavan ja sydämeen iskevän Young Royalsin, ja jos pitää laittaa ruotsalaiset teinisarjat järjestykseen, poloinen lätkädraama ei kyllä mitenkään pärjää tuolle sydämelliselle Netflix-hitille. Mutta siis ihan kelvollista kesäkatsottavaa oli… jos ei haittaa, ettei pidä oikein kenestäkään sarjan hahmosta (en puhu sinusta, Ludde!).
Kahden ruotsalaisen teinisarjan seurauksena olen btw lisännyt ruotsin sanavarastooni skolka-verbin. Lintsata. Alltid lära sig nya saker.
Revolution / Elias
Yksi asia vielä Young Royalsista; onhan tämä nyt mainio kappale! Ja niin hyvin käytetty sarjassa.
Simone vs. Herself / Facebook Watch
Siitä, pitäisikö Tokion olympialaisia järjestää lainkaan voidaan olla montaa mieltä, mutta jos ja kun kisat saadaan järjestettyä, niiden suurimpia supertähtiä on yhdysvaltalainen telinevoimistelija Simone Biles. Urheilussa GOAT-termiä heitellään ilmoille vähän miten sattuu, mutta Biles on aidosti sen arvoinen, greatest of all time. Kaikkien aikojen eniten MM-mitaleita voittanut telinevoimistelija, viisinkertainen olympiamitalisti ja historiallisen vaikeita liikkeitä tekevä Biles on helposti koko kisojen ylivoimaisimpia urheilijoita. Täytyy tapahtua katastrofeja*, ettei hän voita vähintään neljää olympiakultaa (puomi on puomi, sen varaan ei lasketa koskaan mitään!)
Muille Simone-faneille tärppi: Facebook Watchissa on vapaasti katsottavissa dokumenttisarja Simone vs. Herself, joka seuraa Bilesin valmistautumista Tokioon. Jaksoja on tulossa yhteensä seitsemän, nyt niistä on julkaistu neljä.
*edit. ei tapahtunut katastrofeja, tapahtui twisties. Simone on silti GOAT ikuisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=s9QLj701Pdc
Bukayo Saka
Huutelin tuossa tovi sitten, että mulle on ihan se ja sama, kuka voittaa jalkapallon Euroopan mestaruuden. Ja näin periaatteessa olikin, mutta ei sitten ollut ollenkaan, kun toisessa finaalijoukkueessa pelasi oman suosikkijoukkueeni supersympaattinen teinitähti. Joka epäonnistui ratkaisevassa pilkussa. Arsenal-sydämeni itkee Bukayo Sakan puolesta. Hän on hitto vie vasta 19-vuotias ja otti harteilleen kokonaisen kansakunnan toiveet ja odotukset. Saka on niin ystävälliseltä, fiksulta ja täyspäiseltä vaikuttava jalkapalloilija ja nuori ihminen, ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Toivottavasti saa tarvitsemansa tuen. Kaikki se rasistinen paskakin… fuck that.
Head up, Starboy! Come back stronger.
Pelkkää rakkautta myös Englannin muille pilkkuepäonnistujille Marcus Rashfordille ja Jadon Sancholle. Heilläkin ikää kaikki 23 ja 21 vuotta. Jadon Sanchon taustoja en niin tiedä, mutta kuka ikinä leimaa kaikki jalkapalloilijat omaan napaansa tuijottaviksi primadonniksi on syytä tutustua Marcus Rashfordin tarinaan. Hän on kampanjoinut näkyvästi ilmaisen kouluruoan puolesta ja tehnyt muutenkin nimellään ja näkyvyydellään valtavan paljon hyvää vähävaraisten lasten hyväksi. Upea tyyppi.
Pilkkukisat on tarpeettoman julma tapa ratkoa mestaruuksia. Jos minä saisin päättää, finaalit pelattaisiin kultaisen maalin säännöllä. Ihan sama kuinka kauan kestää. Vaikka kuinka hoettaisiin että jalkapallo on vain jalkapalloa, näissä tilanteissa se vain on niin paljon enemmän, ikävällä tavalla. On kammottavaa, että yksi tai muutama pelaaja joutuu kantamaan epäonnistumisen arpea loppuelämänsä. Onneksi heillä on myös huippu-urheilijan henkiset ominaisuudet. Minä en olisi koskaan vapaaehtoinen vetämään rankkaria, luhistuisin paineen alle jo matkalla 11 metriin.
PS. XXXXXX…. joo, I’ve got nothing tähänkään. Eteenpäin.
LUE MYÖS:
- Suosikkisarja just nyt: Netflixin koukuttava Young Royals
- Viime aikojen suosikkiasioita: Inside, XOXO ja podcast, jota kai suosittelen
- Viime aikojen suosikkiasioita: täydellinen rom com -uutinen ja teininostalgiaa á la Olivia Rodrigo
SEURAA BLOGIA: