Pettymys

Se tunne kun vastaan tulee vain huonoja uutisia omista töistäsi. 

Olen ahkera, teen ajoittain töitä elukan lailla ja saan hyviä palautteita asiakkailta ja esimieheltä. Teen hyvää provikkaa jonka koen ansainneeni omalla panoksellani ja se kompensoi mielestäni hyvin alani surkeaa palkkaa. Kaikki on hyvin, kunnes ylemmältä tasolta tulee ilmoitus ensin tiukennettavasta seurannasta ja sen jälkeen siitä että etuja mm. provikoita tullaan pienentämään ja maksamaan harvemmin. Viesti ei tule pahoitellen, vaan se syljetään päin naamaa ja todetaan että näin nyt tästä eteenpäin. 

Ärsyttää, ketuttaa, katkeruus nousee kurkkuun ja tekee mieli paeta. Ajatusleikki irtisanomisesta alkaa jossittelun kautta, jos tulisikin toinen hyvä paikka vastaan, jos voittaisin lotossa, jos lähtisinkin opiskelemaan, jos vain jäisin sairauslomalle, jos julkaisisin videon missä kehotan nuoria naisia jättämään sosiaali- ja terveysalalle hakemisen ikuisiksi ajoiksi, sillä tämä on paskaa.

Mutta nyt ei ole aika katkeruudelle, eikä viraalivideoille. Sen sijaan nyt täytyy keskittyä positiivisiin puoliin, nostaa itsensä ylös ja alkaa suunnitella sitä miten minun on mahdollista päästä tästä oravanpyörästä edes hiukan parempaan pyörään. Tämä työpaikka ei ole loppuelämän työpaikka, tätä menoa en jaksa ola tässä paikassa edes kahta vuotta. Asiakkaat ja työkaverit ovat ihania, mutta ylemmältä tasolta tuleva arvostus on selkeästi nollassa. Jos meille tuleva viesti on näinkin selkeä, niin pistän samalla takaisin. Oma arvostukseni omaa työpaikkaani kohtaan ei ole tällä hetkellä kovinkaan korkealla. 

Nyt on muistettava oman asenteen merkitys omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kun lyödään lyötyä halutaan alistumista. Minähän en alistu. Enkä ala. Jos minua halutaan rankaista siitä että teen hyvää tulosta ja talo on (voi ei!) joutunut maksamaan hyvää provikkaa, niin pitäkää tunkkinne! Turha odottaa samanlaista panostusta kuin tähänasti, syyseuraus-suhde pätee myös työsuhteissa. Jos piiskaat liian kovaa, niin minä lähden. 

Haluan opiskella ja päästä eteenpäin tilaan jossa voin itse ansaita parempaa taloutta sekä arvostusta. Se paikka ei todennäköisesti ole sosiaali- ja terveyspuolella, joten aika kääntää katse muualle. Joten vuosi 2017, universumi ja kaikki mailman positiivinen vetovoima, anna minulle opiskelupaikka (mieluusti monimuotona jotta voin tehdä töitä samalla)  ja mahdollisuus parantaa omaa elämääni.

Lottovoitto on myös samalla toivelistalla.