Pettymys

Se tunne kun vastaan tulee vain huonoja uutisia omista töistäsi. 

Olen ahkera, teen ajoittain töitä elukan lailla ja saan hyviä palautteita asiakkailta ja esimieheltä. Teen hyvää provikkaa jonka koen ansainneeni omalla panoksellani ja se kompensoi mielestäni hyvin alani surkeaa palkkaa. Kaikki on hyvin, kunnes ylemmältä tasolta tulee ilmoitus ensin tiukennettavasta seurannasta ja sen jälkeen siitä että etuja mm. provikoita tullaan pienentämään ja maksamaan harvemmin. Viesti ei tule pahoitellen, vaan se syljetään päin naamaa ja todetaan että näin nyt tästä eteenpäin. 

Ärsyttää, ketuttaa, katkeruus nousee kurkkuun ja tekee mieli paeta. Ajatusleikki irtisanomisesta alkaa jossittelun kautta, jos tulisikin toinen hyvä paikka vastaan, jos voittaisin lotossa, jos lähtisinkin opiskelemaan, jos vain jäisin sairauslomalle, jos julkaisisin videon missä kehotan nuoria naisia jättämään sosiaali- ja terveysalalle hakemisen ikuisiksi ajoiksi, sillä tämä on paskaa.

Mutta nyt ei ole aika katkeruudelle, eikä viraalivideoille. Sen sijaan nyt täytyy keskittyä positiivisiin puoliin, nostaa itsensä ylös ja alkaa suunnitella sitä miten minun on mahdollista päästä tästä oravanpyörästä edes hiukan parempaan pyörään. Tämä työpaikka ei ole loppuelämän työpaikka, tätä menoa en jaksa ola tässä paikassa edes kahta vuotta. Asiakkaat ja työkaverit ovat ihania, mutta ylemmältä tasolta tuleva arvostus on selkeästi nollassa. Jos meille tuleva viesti on näinkin selkeä, niin pistän samalla takaisin. Oma arvostukseni omaa työpaikkaani kohtaan ei ole tällä hetkellä kovinkaan korkealla. 

Nyt on muistettava oman asenteen merkitys omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kun lyödään lyötyä halutaan alistumista. Minähän en alistu. Enkä ala. Jos minua halutaan rankaista siitä että teen hyvää tulosta ja talo on (voi ei!) joutunut maksamaan hyvää provikkaa, niin pitäkää tunkkinne! Turha odottaa samanlaista panostusta kuin tähänasti, syyseuraus-suhde pätee myös työsuhteissa. Jos piiskaat liian kovaa, niin minä lähden. 

Haluan opiskella ja päästä eteenpäin tilaan jossa voin itse ansaita parempaa taloutta sekä arvostusta. Se paikka ei todennäköisesti ole sosiaali- ja terveyspuolella, joten aika kääntää katse muualle. Joten vuosi 2017, universumi ja kaikki mailman positiivinen vetovoima, anna minulle opiskelupaikka (mieluusti monimuotona jotta voin tehdä töitä samalla)  ja mahdollisuus parantaa omaa elämääni.

Lottovoitto on myös samalla toivelistalla. 

Kommentit (2)
  1. Haluan opiskella ja päästä eteenpäin tilaan jossa voin itse ansaita parempaa taloutta sekä arvostusta. 

    Paremman talouden tavoittelu on ei ole huono tai saavuttamaton päämäärä.

    Mutta arvostus..? Tämän tavoittelu on johtanut useamman kuin yhden ihmisen totaaliseen alakuloon. Arvostus on täysin riippuvainen muiden mielipiteistä. Niin paljon kuin haluaisimme uskoa että kova työ, esimerkilliset suoritukset, joustavuus, ja lukuisten hevonpaskabingoon kuuluvien asioiden noudattaminen kuten tiimipelaajana oleminen toisivat meille taattua arvostusta – pettymykset odottavat oven takana. Arvostusta annetaan usein aivan väärin perustein – mielivaltaisesti ja jos omaa identiteettiään panostaa vähääkään sen vastaanottamiseen on antanut osan omaa mielenrauhaa ja onnellisuuttaa sellaisille kenelle sen ei pitäisi kuulua. Tarkoittaen siis esimiehiä töissä.

    1. Hevonpaskabingo, miten ihana ilmaisu, vakiokäyttöön jatkossa. 

      Olet oikeassa, ihmisten ja usein etenkin esimiesten/ylemmän johdon antama arvostus tuntuu täysin sattumanvaraiselta. Ehkä sen sijaan että pyrkisi hakemaan muiden arvostusta tulisi pyrkiä arvostamaan omia tekojaan ja saavutuksiaan, ja olla vähät välittämättä siitä mikä on ympäristön tulkinta toteutuneista teoista. Arvostuskysymys on itselle tuntunut kyllä täysin haistapaska-valheelta. Sos.- terveydenhuoltotyöstä puhutaan ”arvokkaana” duunina, mutta todellisuudessa tunne siitä ettei edes oma työnantaja arvosta tekemääsi duunia kertoo jotain aivan muuta. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *