Täällä sitä nyt ollaan

Pitihän sitä tänne alotella jo sunnuntaina, mutta sunnuntaina ei saa tehdä muutakun laiskotella. Sunnuntaisin oonkin laiskottelun mestari, jonka varmasti tuutte näistä kirjotuksista myöhemmin juurikin sunnuntaisin huomaamaan.

Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että minkälaisessa työssä sitä oikeesti viihtyis. Niin että suurimman osan ajasta olis oikeasti kivaa ja nauttis siitä mitä tekee. 

Mulla on ollu erinäisten juttujen takia motivaatio aika hukassa viimeaikoina. Jouduin jäämään muutaman viikon sairaslomalle, koska ajoin itteni totaaliseen burn outtiin jokaisella elämän osa alueella. Aamusin kun ees ajatteli töihin lähtöä alko oksettaa ja ahdistaa, sängystä pääs ylös ihan vaan sen takia kun oli pakko. Tää oli siis reilusti ennen joulua, joskus lokakuun aikoihin.

Oon aina ollu sellainen ylisuorittaja. Koski se sitten kotia, työtä tai asioiden hoitoa. Kaikki pitäis saada kerralla tehtyä loppuun ja jatkuvasti monta rautaa tulessa. Jos tiskejä on pöydällä, pyykkejä lattialla tai kämppää ei oo imuroitu niin ahdistun. Sovin liikaa asioita viikolle töiden lomaan, käyn salilla ja ravaan ties missä. 

Pääkoppa käy ylikierroksilla öisin ja näin yhteen aikaan melkein puol vuotta pelkkiä painajaisia. Ja ne ei ollu sellasia ohhoh näinpä vähän nihkeitä unta vaan niiden unien ahdistus jäi koko päiväks ennenku meni taas nukkumaan ja uus painajainen alko.

Painajaisten takia aloin miettimään paljon omaa duuniani. Ihminen on kuitenkin käytännössä pakotettu tekemään jotain duunia ettei tipahda yhteiskunnan kärrystä ja sitämyöden elämään pelkillä tuilla. Toki tämäkin on vaihtoehto, mutta itse en mielelläni siihen lähde. 

Mulla on kuitenkin ihan hyvä duuni ja hyvä palkka mun koulutustasoon nähden, en voi valittaa siitä, koska huonomminkin vois olla. Silti usein just aamuisin siinä aamukahvia juodessa miettii, että miksi mä teen just tätä työtä? Olisinko mä iloisempi jos tekisin jotain muuta? Jaksaisinko mä paremmin, jos tekisin oikeasti jotain sellasta mieluisaa hommaa? No aivan varmasti jaksaisin. 

Voin siis käytännössä syyttää itseäni siitä, että voin ns. huonosti. Eihän kukaan mua pakota olemaan tietyssä työssä tai työpaikassa? Musta tuntuu että tietyn ajan päästä sitä tulee niin mukavuudenhaluseks ettei edes halua kokeilla mitään vähänkään riskialtista tai haastavaa. Sitä vaan tyytyy siihen mitä on ja valittaa minkä ehtii. 

 

Viime viikkoina oon rutistanu kaiken itestäni irti. Yltäny ja jopa ylittänyt ne tavotteet mitä on annettu. Silti se ei riitä, aina vois olla joku paremmin. Tottahan se on mutta miks just silloin kun oot tehny oikeasti hyvää duunia ja saat vielä kehuja siitä niin lauseen loppuun lisätään sana MUTTA… Tämä on se yksi ja ainut sana mikä näyttää niille kehuille persettä ja kumoaa käytännössä ne edellämainitut fraasit totaalisesti. Eikö tämäkin asia vois joskus mennä niin, että lause vaan mystisesti loppuis ennen kun se sanamörkö ampasee kuvioihin. Sitä että osattaisiin aidosti oikeasti kehua siitä hyvästä suorituksesta ja hyvästä työpanoksesta? Mulle se ainakin antaa paljon motivaatiota ja halua tehdä vielä paremmin. Kyllä sen jokainen Erkki ja Irmeli tietää, että aina voi tehdä paremmin, ei siitä kenenkään tarvitse tulla erikseen kertomaan. 

 

Ihmisiä toki motivoi eri asiat ja täähän on vaan mun mielipide.

Tän tekstin lukeneet mitä mieltä te olette? Pitäisikö työntekijöitä kehua enemmän vai painostaa suorittamaan paremmin? Entä mikä motivoi teitä eniten? 

Kommentit (11)
  1. Mä oon ollu aika pitkään jo sitä mieltä et kiireisyys, uupumus (+muut henkiset oireilut), työttömyys ja moni muukin asia vois oikeesti olla ratkaistavissa lyhentämällä työtuntien määrää. Ruotsissa Volvon tehtaalla tehtiin testi, jossa työntekijöiden työpäivää lyhennettiin kahdeksasta tunnista kuusituntiseksi vähentämättä kuitenkaan palkkaa. Seurauksena mm. se, että tehtaan tuottavuus nousi jopa 40%. Ehkä jopa vähän typerää miksei testistä saatua faktaa hyödynnetä jo laajemminkin. Voisin kuvitella jaksavani ihan erilailla töissä ja kotona, jos työpäivä olisi lyhyempi ja työajoissa joustoa. Ikävä kyllä voin vain kuvitella. Jotkut elää tehdäkseen töitä, itse teen töitä elääkseni. Ikävää myydä terveys tehdäkseen lisää rahaa pääasiassa sellaisille, jotka sitä kaikkein vähiten tarvitsevat.

    1. Suoraan naulan kantaan. ☝🏻 Mä itse luin samaisesta asiasta hetki sitten.

      Tän mun oman oireilun jälkeen pääsin onneksi osittaiselle hoitovapaalle ja töitä on 6,5h päivässä. Puolisen tuntia lisää saa tehdä jos haluaa, liukuma-ajan puitteissa.

      Toki itsellä se niin sanottu motivaatio ei oo kuitenkaan vieläkään palautunut. Oon tullu vaan yksinkertasesti siihen lopputulokseen että toi kyseinen työ ei oo mua varten. Elämä on liian lyhyt siihen että tekee sellaista mikä ei oo itselle mieluisaa.

      Niinpä siis nokka kohti omia unelmia ja niitä tavoittelemaan. 😎

  2. Kehujen jakaminen tai suora painostaminen ei onneks oo ainoita mahdollisia kannustimia, mitä työnantaja voi tarjota motivoidakseen työntekijöitä tuottamaan parempaa tulosta. Aina löytyy kursseja, joita tarjota työntekijälle kehittääkseen tämän ammatillista osaamista, liikunta- ja kulttuurisetelipanostusta työntekijän hyvinvoinnin kehittämiseen, mahdollisia rahallisia kannustimia yms.

    Itse en henkilökohtaisesti pidä kehujen saamisesta töissä, tulivat ne sitten kollegoilta, lähiesimieheltä tai pomolta, vaan ennemmin vastaanotan rakentavaa kritiikkiä työstäni, sillä tämä antaa minulle motivaatiota ja mahdollisuuksia kehittyä. Voi sanoa, että minussa on hieman perfektionistin vikaa ja kehut työstä, jonka tiedän olevan.. epätäydellistä, tuntuu tyhjältä.

    1. Kiteytit hyvin asiat mitä itsekkin pidän tärkeinä kannustimina. En itsekkään juuri nauti mistään ylimaallistamisesta, mutta sillonkun paine on kova, paljon vaaditaan ja vaatimukset ylitetään reippaasti niin siinä vaiheessa ei toivo lannistamista. 

      Ja tuo juuri mainitsemasi rakentava kritiikki, se on tärkeää. Ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista itseään. Mielestäni juurikin esimiestyössä vaaditaan tietynlaista ihmistuntemusta ja tilannetajua siitä mikä toimii ja kenelle. Joku saattaa loukkaantua ja joku taas saa lisää draivia painostamisesta. Harmillisesti jotkut uskovat vankasti omiin johtamistaitoihinsa eivätkä edes halua ottaa käytäntöön erilaisia metodeja tai muuttaa omaa tyyliään valmentaa. 

      Saanko kysyä minkälaista työtä teet itse? 🙂 

      1. Ehdottomasti samaa mieltä esimiesasemassa olevien ihmistuntemuksen ja tilannetajun tarpeesta. Hyvänä käytäntönä voisi pitää rakentavan kritiikin vastaanottamista alaisiltaan niistä metodeista, mitä hyödynnät esimiesasemassasi, ja jatkuvaa oman ymmärryksen ja osaamisensa kehittämisestä näillä osa-alueilla.

        Toimin ”teknisenä johtajana” pienehkössä ohjelmistotalossa ja käytännössä valvon ja kehitän teknisen tiimimme toimintaa yhdessä CTO:mme kanssa, ja toimin konsulttina ja kehittäjänä asiakkaidemme pilvi-infrastuktuurihankkeissa. Aka. nörttihommia 🙂

        1. Täydennyksenä, siis spesifisti niin, että palautetta esimiehen/esimiesten toiminnasta _pyydetään_ työntekijöiltä, arvioidaan tuloksia ja mahdollistetaan vastavuoroinen kehittyminen. Ettei jäis täysin yksipuoliseksi alaisten piiskaamiseksi. Vähäisellä kokemuksellani musta tuntuu, että kynnys alaisen asemassa esimiehen kritisoimiseen on suhteettoman korkea.

          1. Näin juuri! Kyllähän on jos jonkin näköistä koulusta ja valmennusta esimiehille ja jopa esimiehien esimiehille. Kai sekin oma opinpolkunsa on. Ja uskoisin että tuorein silmin esimiestyötä pystyykin paremmin kehittämään. Monta vuotta samassa roolissa toimiminen saattaa kangistaa vanhoihin totuttuihin kaavoihin. 

            Olen samoilla linjoilla kanssasi. Varmasti kynnys antaa palautetta alaiselta esimiehelle on suurempi ku esimieheltä alaiselle. Itse alaisena osaan antaa rakentavaa palautetta ja puutun epäkohtiin herkästi (välillä ehkä turhankin herkästi). Mielestäni työhyvinvointi on kaiken perusta ja tässä nousee suuresti esiin juuri kommunikointitaidot, ihmistuntemus ja henkilökemiat. Aina tosin henkilökemiat eivät kohtaa ja juuri silloin on tärkeää miettiä miten asiat ilmaisee ja mikä on oikea tyyli lähestyä toista. 

            Ja hei nörtit on ihania! 🙂 Mukavaa päivää sulle! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *