Toinen päivä

Tässä talossa asuu nyt myös syöpä.

Kävin lokakuussa lääkärissä vuotohäiriöiden takia. Otettiin papakoe, jonka perusteella löydettiin muutoksia kohdunkaulalta. Marraskuussa kävin sähkösilmukkahoidossa ja samalla otettiin koepala. Koepalasta löytyi syöpäsoluja, jotka jatkuvat yli koepalan. Eli tällä hetkellä ei tiedetä miten laajalla alueella sitä on ja onko etäpesäkkeitä. Ensi viikolla on MRI ja PET, sitten varmaan tulee labroja ja muita aikoja tiuhaa tahtia. Näiden jälkeen on hoitokokous tulosten perusteella, leikkaus olisi nyt ensisijainen hoitomuoto, koska lapset saatuna. Tai niin tämä tuomio nyt sen sanelee lopullisesti.

Olen taas päästänyt ilmoille kysymyksiä miksi minä ja me? Taas. Toisille annetaan lusikalla, toisille sitten kauhalla. Väistämättä käyn läpi menneitä asioita koskien jopa Töyhtiäisen odotusaikaa. Se sama epätietoisuus on meidän käsissä taas. Tiedän, että pitäisi olla realisti tai optimisti, mutta vaikeaa on. Elämä on jo kerran näyttänyt ettei se kysele lupaa. Kuolema ei kysy lupaa. Minä pelkään. En ole vielä valmis lähtemään. Töyhtiäinen odottaa äitiä ja tietää, että täällä Hosuli ja Sosuli tarvitsevat minua. Pelkään myös miten jaksan ja jaksamme tätäkin taistelua. Suru nostaa myös päätänsä. Kaikki uudelleen rakennettu hajoaa taas, joita pala palalta pitäisi jaksaa alkaa korjaamaan.

Halusin tuoda tämän asian julki, mulla ei ole tämänkään asian suhteen estoja puhua. Tämäkään ei saa olla tabu. Haluan oikeasti muistuttaa papakokeen tärkeydestä ja hakeutukaa lääkäriin herkästi pienistäkin oireista. Minulla oli otettu edellinen papa reilu kaksi vuotta sitten eikä silloin ollut mitään. Mutta koska kannan korkeanriskin HPV tyyppejä, joista en ennen tätä tiennyt, kaikki muutokset tapahtunut nopealla tahdilla.

Taas uuden elämän toinen päivä.