Onko tämä THE END?

Anteeksi, etten ole taaskaan kerinyt kirjoittaa. Aina kun minulla on omaa aikaa, en jaksa alkaa kirjoittamaan. Asiaa ja ajatuksia minulla olisi paljon, mutta itse kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Uskon kuitenkin, että jos joku tätä vielä lukee, niin ymmärtää miksi kirjoitusväli on nykyään niin pitkä. Joskus jopa haaveilin siitä, että voisin kirjoittaa aktiivisemmin. Nyt kuitenkin tämä haave on jäänyt taustalle, koska päiväni täyttää Hosuli ja Sosuli sekä äidin laiskuus kirjoittaa. Tosiasia on myös se, että lasten valveilla ollessa ei minun aikakaan riittäisi kirjoittamaan. Päivät kuitenkin olen heidän kanssa keskenään, kun mieheni on töissä.

Latasin nyt puhelimeen sovelluksen (Speechnotes), joka muuttaa puheen tekstiksi. Toki joudun edelleen oikolukemaan tämän ja korjailemaan tekstiä, koska kaikkea puhetta se ei ymmärrä. Kokeilen nyt tätä keinoa, jotta jossain määrin edelleen voin jatkaa blogin kirjoittamista. Toinen vaihtoehto on päättää blogin tarina tähän, mutta se ajatus jopa ahdistaa. Tässä blogissa on kuitenkin kohta kolme vuotta minun elämästäni. Täältä löytyy niin vahvoja tunteita ja niin syviä ajatuksia. Tuntuu jopa siltä, että jos lopettaisin kirjoittamisen, menettäisin lapseni uudestaan. Töyhtiäinen on niin vahvasti ollut läsnä tätä blogia, olen jakanut tänne surua, ikävää, rakkautta ja toivoa. Tämä on ollut minulle myös terapiamuoto, itse asiassa puhuessani tätä tekstiä, tunteet nousevat vielä voimakkaammin pintaan. Jopa terapeuttisempaa näin kirjoittaa. Edelleen myös toivon, että jollekin tämä on voinut olla vertaistukea. Ainakin se paikka missä luvan kanssa saa voida pahoin, koska sehän minun blogini teema vahvasti on ollut. Pahan olon purkauspaikka.

Toivottavasti tämä sovellus olisi nyt se juttu, millä taas kirjoittaminen saisi uutta tuulta purjeiden alle. Selkeästi kuitenkin kaipaan tätä kirjoittamista. Huomaan kuinka viime aikoina olen ollut taas ahdistuneempi, joka voi olla yksi syy miksi nyt olen taas erityisesti kaivannut kirjoittamaan. Syksy on minulle erityisen raskasta aikaa, vain muutaman viikon päästä Töyhtiäisen syntymäpäivä. Selkeästi mieleni alkanut työstää tapahtunutta taas, vaikka päällisin puolin meidän elämä näyttää normaalilta.

Jos siellä vielä joku lukija on, niin täällä edelleen ollaan ja saa laittaa tsemppiä viestiä, että jaksan taas kirjoittaa. Toivottavasti tämä ei jää pitkäksi aikaa taas tähän, tämä oli pikakatsaus ja kokeilu. Nyt on taas mentävä, kuulostaa hiukan siltä, että Hosulilla olisi jotain asiaa.